Mustikkapyörre
Kiisin nummia pitkin Nopsaliekki vierelläni jahdaten pienehköä kania, joka oli meiltä äskettäin paennut. Kun juoksi näillä Eloklaanin reviirin nummilla viherlehtisin karhea, mutta samalla pehmeä nurmi kutitteli vatsaturkkia hellästi. Näin minulle kävi juuri nyt.
”Yritä — pysyä — perässä –”, kiihdytin vauhtiani niin, että saaliimme täytyi myös vahvistaa nopeuttaan. En haluaisi päästää sitä karkuun käpälistäni. Näinkin suureen saaliin pystyi käyttämään hieman enemmän energiaa.
Hyppäsin kanin selkään ja musersin sen alleni. Puraisin nopeasti saaliin niskasta sen tappamisen varmistamiseksi. Kanin lämmin liha maistui suussani jo ennen aterian aloittamista. Kani oli mielestäni yksi erikoisimman makuisista saaliista.
”Oletpas sinä nopea”, Nopsaliekki huohotti takanani selvästi yllättyen juoksunopeudestani. Ihailin hänen kestävyyttä perässäni, sillä juokseminen oli ainut, missä olin edes jotenkuten hyvä.
”Olethan sinäkin nopea, miksikäs muuten sinut olisi nimetty Nopsaliekiksi”, hymyilin ja viittasin Nopsaliekkiä kohti saalistuksen jatkamista.
Katsoin etäämmältä, miten Nopsaliekki taidokkaasti kaappasi linnun lennostaan käpälällään. Hän oli selvästi hyvä ja lahjakas saalistaja. Pian kolli tulikin luokseni melko neutraalin oloisesti, mutta onnittelin häntä silti.
”Pitäisikö meidän lähteä pian kohti leiriä? Meillä alkaa olla jo jonkin verran saalista klaanille”, Istahdin alas ja nuolaisin äsken nappaaman kanin veret turkiltani odotellessa Nopsaliekin vastausta. Aurinko näytti painuneen matalalle, sekä saaliimme olivat jo melkonsuuret. Kani, orava ja muutama lintu. Näin suureen saalismäärään pystyi vain tähän harvinaisen hyvään viherlehtiaikaan.
//Nopsis?
