Harakkapentu
Kirjoittaja: Saaga
Harakkapentu heräili nokosiltaan taas uuteen aamuun. Pikkuinen pentu oli avannut silmänsä jo auringonnousuja sitten mutta tätä päivää ennen hän ei ollut onnistunut nousemaan käpälilleen. Kollipentu taapersi varovaisesti pesän reunalle tarkkailemaan ympäristöään tarkemmin. Hän ei ollut ikinä ennen nähnyt pesän reunan yli. Harakkapennusta näkymä oli mahtava. Tämän maailma oli aikaisemmin ulottunut vain sammalvuoteen sisälle mutta nyt hänelle aukesi uusia mahdollisuuksia ja paljon uutta tutkittavaa. Kolea tuuli puuskahti sisään pentutarhaan viilentäen ilmaa kollin ympärillä hitusen. Pieni tumman vaaleanpunainen nenä väristen pentu koitti kiivetä pesän reunan ylitse mutta pehmeä ääni sai hänet pysähtymään.
“Harakkapentu, minne matka?” emo kehräsi ja nosti poikansa niskanahasta takaisin lämpimälle sammalvuoteelle.
“Haluan mennä tutkimaan”, Harakkapentu inahti ja koitti räpiköidä pois emon tassujen välistä. Aamuraita kuitenkin nuolaisi pennun päätä rauhoittavasti ja laski sitten hänet siskonsa viereen.
“Päästän sinut kyllä sitten kun sen aika tulee”, emo naukaisi ja veti pentujaan hännällään lähemmäs kehoaan. Harakkapentu haistoi lämpimän maidon tuoksun ja päätyi ryömimään lähemmäs sitä imeäkseen maitoa.
