Nuppupentu

Kirjoittaja: Woln

Nuppupentu katsoi yrttiä. Se tuoksui niin miellyttävälle, että Nuppupennun teki mieli syödä se. ”Ei. En voi syödä sitä.” ajatteli Nuppupentu. ”Pitäisikö minun mennä näyttämään sitä Hehkuaskelelle?” mietti Nuppupentu. ”Ehkäpä..” Nuppupentu vei yrtin parantajan pesälle. ”Hehkuaskel?” kysyi Nuppupentu. ”Mitä?” kysyi Hehkuaskel. Hetken aikaa Hehkuaskel näytti kauhistuneelta. ”Ei kai haavasi ole pahentunut?” hän kysyi. ”Ei.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu selitti Hehkuaskeleelle sen, miten oli löytänyt yrtin. ”Onko se vaarallinen?” kysyi Nuppupentu pelokkaana. Hehkuaskel päästi mrrau-naurahduksen. ”Ei se ole vaarallinen.” sanoi Hehkuaskel. ”Itse asiassa, tuo on aika hyödyllinen yrtti.” naukaisi Hehkuaskel. ”Mitä?” hämmästyi Nuppupentu. ”Sitä käytetään viheryskään.” vastasi Hehkuaskel. ”Mikä se on?” kysyi Nuppupentu. ”Tauti, johon voi pahimmillaan kuolla.” vastasi Hehkuaskel. Nuppupentu säikähti. ”Kuolla?” Ei kai!” ajatteli Nuppupentu. ”Ei sitä liiku usein.”naukaisi Hehkuaskel. ”Mutta joskus kyllä?” kysyi Nuppupentu. ”Joskus.” sanoi Hehkuaskel. ”Sitä liikkuu eniten lehtikadon aikaan.” ”Ai.” naukaisi Nuppupentu. ”Olisi varmaan kivaa olla parantaja.” ajatteli Nuppupentu. ”Voi hoitaa kissoja ja muuta.” Nuppupentu muisti että hän oli kuullut että parantajat eivät voi saada kumppania. ”Minä kyllä haluaisin kumppanin.” mietti Nuppupentu. ”Äh, siihen on vielä pitkä aika.” ”No kiitos tästä yrtistä.” sanoi Hehkuaskel. ”Joo, ole hyvä.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu lähti ulos. Ulkona oli jo ilta. Ilma tuntui raikkaalta ja kylmältä. ”Vau!” ajatteli Nuppupentu huomatessaan tähtiä. ”Mutta nyt pentutarhaan.” Kun Nuppupentu tuli pentutarhaan, siellä oli muut pennut. Nuppupentu käpertyi sammalvuoteeseensa. Nuppupentu laittoi häntänsä silmiensä eteen. Sitten Nuppupentu kävi uneen. Kun Nuppupentu heräsi, oli jo melkein päivä. ”Huh!” huokaisi Nuppupentu. ”Nukuimpa pitkään.” Nuppupentu tassutteli ulos. Ulkona oli hieman kylmä. Nuppupentu huomasi vatsansa murisevan. Nuppupentu päätti mennä tuoresaaliskasalle. Nuppupentu huomasi tuoresaaliskasalla Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi
Nuppupentu katsoi yrttiä. Se tuoksui niin miellyttävälle, että Nuppupennun teki mieli syödä se. ”Ei. En voi syödä sitä.” ajatteli Nuppupentu. ”Pitäisikö minun mennä näyttämään sitä Hehkuaskelelle?” mietti Nuppupentu. ”Ehkäpä..” Nuppupentu vei yrtin parantajan pesälle. ”Hehkuaskel?” kysyi Nuppupentu. ”Mitä?” kysyi Hehkuaskel. Hetken aikaa Hehkuaskel näytti kauhistuneelta. ”Ei kai haavasi ole pahentunut?” hän kysyi. ”Ei.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu selitti Hehkuaskeleelle sen, miten oli löytänyt yrtin. ”Onko se vaarallinen?” kysyi Nuppupentu pelokkaana. Hehkuaskel päästi mrrau-naurahduksen. ”Ei se ole vaarallinen.” sanoi Hehkuaskel. ”Itse asiassa, tuo on aika hyödyllinen yrtti.” naukaisi Hehkuaskel. ”Mitä?” hämmästyi Nuppupentu. ”Sitä käytetään viheryskään.” vastasi Hehkuaskel. ”Mikä se on?” kysyi Nuppupentu. ”Tauti, johon voi pahimmillaan kuolla.” vastasi Hehkuaskel. Nuppupentu säikähti. ”Kuolla?” Ei kai!” ajatteli Nuppupentu. ”Ei sitä liiku usein.”naukaisi Hehkuaskel. ”Mutta joskus kyllä?” kysyi Nuppupentu. ”Joskus.” sanoi Hehkuaskel. ”Sitä liikkuu eniten lehtikadon aikaan.” ”Ai.” naukaisi Nuppupentu. ”Olisi varmaan kivaa olla parantaja.” ajatteli Nuppupentu. ”Voi hoitaa kissoja ja muuta.” Nuppupentu muisti että hän oli kuullut että parantajat eivät voi saada kumppania. ”Minä kyllä haluaisin kumppanin.” mietti Nuppupentu. ”Äh, siihen on vielä pitkä aika.” ”No kiitos tästä yrtistä.” sanoi Hehkuaskel. ”Joo, ole hyvä.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu lähti ulos. Ulkona oli jo ilta. Ilma tuntui raikkaalta ja kylmältä. ”Vau!” ajatteli Nuppupentu huomatessaan tähtiä. ”Mutta nyt pentutarhaan.” Kun Nuppupentu tuli pentutarhaan, siellä oli muut pennut. Nuppupentu käpertyi sammalvuoteeseensa. Nuppupentu laittoi häntänsä silmiensä eteen. Sitten Nuppupentu kävi uneen. Kun Nuppupentu heräsi, oli jo melkein päivä. ”Huh!” huokaisi Nuppupentu. ”Nukuimpa pitkään.” Nuppupentu tassutteli ulos. Ulkona oli hieman kylmä. Nuppupentu huomasi vatsansa murisevan. Nuppupentu päätti mennä tuoresaaliskasalle. Nuppupentu huomasi tuoresaaliskasalla Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi!” huusi Nuppupentu. ”Nuppupentu!” ”Miten voit?” Mäntyviiksi kysyi. ”Tosi hyvin!” Nuppupentu kiljaisi innokkaana. ”Eikö tassuusi enää satu?” kysyi Mäntyviiksi. ”Ei.” vastasi Nuppupentu. ”No sehän on hyvä juttu!” ”Voit jatkaa sitten leikkejäsi täällä.” naukaisi Mäntyviiksi. ”Joo.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu katseli tuoresaaliskasaa. Hän huomasi Mäntyviiksellä myyrän. Nuppupentu katseli myyrää. Sitten hän otti hiiren ja haukkasi siitä palan. ”Tässä ei sitten taida olla yrttejä.” mietti Nuppupentu. Nuppupentu vei hiiren pois. Sitten hän käveli kohti pentutarhaa. Nuppupentu kuuli äänen. Hän huomasi varpusen lentävän leirin yli. Nuppupentu kurottautui takajaloilleen. Sitten hän hyppäsi. Nuppupentu laskeutui maahan. Nuppupentu puhdisti itsensä hiekasta. Nuppupentu päätti mennä klaaninvanhimpien pesän viereen nukkumaan. Kuitenkin Nuppupennun tassuja kirveli.

//614 sanaa.

Nuppupentu katsoi yrttiä. Se tuoksui niin miellyttävälle, että Nuppupennun teki mieli syödä se. ”Ei. En voi syödä sitä.” ajatteli Nuppupentu. ”Pitäisikö minun mennä näyttämään sitä Hehkuaskelelle?” mietti Nuppupentu. ”Ehkäpä..” Nuppupentu vei yrtin parantajan pesälle. ”Hehkuaskel?” kysyi Nuppupentu. ”Mitä?” kysyi Hehkuaskel. Hetken aikaa Hehkuaskel näytti kauhistuneelta. ”Ei kai haavasi ole pahentunut?” hän kysyi. ”Ei.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu selitti Hehkuaskeleelle sen, miten oli löytänyt yrtin. ”Onko se vaarallinen?” kysyi Nuppupentu pelokkaana. Hehkuaskel päästi mrrau-naurahduksen. ”Ei se ole vaarallinen.” sanoi Hehkuaskel. ”Itse asiassa, tuo on aika hyödyllinen yrtti.” naukaisi Hehkuaskel. ”Mitä?” hämmästyi Nuppupentu. ”Sitä käytetään viheryskään.” vastasi Hehkuaskel. ”Mikä se on?” kysyi Nuppupentu. ”Tauti, johon voi pahimmillaan kuolla.” vastasi Hehkuaskel. Nuppupentu säikähti. ”Kuolla?” Ei kai!” ajatteli Nuppupentu. ”Ei sitä liiku usein.”naukaisi Hehkuaskel. ”Mutta joskus kyllä?” kysyi Nuppupentu. ”Joskus.” sanoi Hehkuaskel. ”Sitä liikkuu eniten lehtikadon aikaan.” ”Ai.” naukaisi Nuppupentu. ”Olisi varmaan kivaa olla parantaja.” ajatteli Nuppupentu. ”Voi hoitaa kissoja ja muuta.” Nuppupentu muisti että hän oli kuullut että parantajat eivät voi saada kumppania. ”Minä kyllä haluaisin kumppanin.” mietti Nuppupentu. ”Äh, siihen on vielä pitkä aika.” ”No kiitos tästä yrtistä.” sanoi Hehkuaskel. ”Joo, ole hyvä.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu lähti ulos. Ulkona oli jo ilta. Ilma tuntui raikkaalta ja kylmältä. ”Vau!” ajatteli Nuppupentu huomatessaan tähtiä. ”Mutta nyt pentutarhaan.” Kun Nuppupentu tuli pentutarhaan, siellä oli muut pennut. Nuppupentu käpertyi sammalvuoteeseensa. Nuppupentu laittoi häntänsä silmiensä eteen. Sitten Nuppupentu kävi uneen. Kun Nuppupentu heräsi, oli jo melkein päivä. ”Huh!” huokaisi Nuppupentu. ”Nukuimpa pitkään.” Nuppupentu tassutteli ulos. Ulkona oli hieman kylmä. Nuppupentu huomasi vatsansa murisevan. Nuppupentu päätti mennä tuoresaaliskasalle. Nuppupentu huomasi tuoresaaliskasalla Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi
Nuppupentu katsoi yrttiä. Se tuoksui niin miellyttävälle, että Nuppupennun teki mieli syödä se. ”Ei. En voi syödä sitä.” ajatteli Nuppupentu. ”Pitäisikö minun mennä näyttämään sitä Hehkuaskelelle?” mietti Nuppupentu. ”Ehkäpä..” Nuppupentu vei yrtin parantajan pesälle. ”Hehkuaskel?” kysyi Nuppupentu. ”Mitä?” kysyi Hehkuaskel. Hetken aikaa Hehkuaskel näytti kauhistuneelta. ”Ei kai haavasi ole pahentunut?” hän kysyi. ”Ei.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu selitti Hehkuaskeleelle sen, miten oli löytänyt yrtin. ”Onko se vaarallinen?” kysyi Nuppupentu pelokkaana. Hehkuaskel päästi mrrau-naurahduksen. ”Ei se ole vaarallinen.” sanoi Hehkuaskel. ”Itse asiassa, tuo on aika hyödyllinen yrtti.” naukaisi Hehkuaskel. ”Mitä?” hämmästyi Nuppupentu. ”Sitä käytetään viheryskään.” vastasi Hehkuaskel. ”Mikä se on?” kysyi Nuppupentu. ”Tauti, johon voi pahimmillaan kuolla.” vastasi Hehkuaskel. Nuppupentu säikähti. ”Kuolla?” Ei kai!” ajatteli Nuppupentu. ”Ei sitä liiku usein.”naukaisi Hehkuaskel. ”Mutta joskus kyllä?” kysyi Nuppupentu. ”Joskus.” sanoi Hehkuaskel. ”Sitä liikkuu eniten lehtikadon aikaan.” ”Ai.” naukaisi Nuppupentu. ”Olisi varmaan kivaa olla parantaja.” ajatteli Nuppupentu. ”Voi hoitaa kissoja ja muuta.” Nuppupentu muisti että hän oli kuullut että parantajat eivät voi saada kumppania. ”Minä kyllä haluaisin kumppanin.” mietti Nuppupentu. ”Äh, siihen on vielä pitkä aika.” ”No kiitos tästä yrtistä.” sanoi Hehkuaskel. ”Joo, ole hyvä.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu lähti ulos. Ulkona oli jo ilta. Ilma tuntui raikkaalta ja kylmältä. ”Vau!” ajatteli Nuppupentu huomatessaan tähtiä. ”Mutta nyt pentutarhaan.” Kun Nuppupentu tuli pentutarhaan, siellä oli muut pennut. Nuppupentu käpertyi sammalvuoteeseensa. Nuppupentu laittoi häntänsä silmiensä eteen. Sitten Nuppupentu kävi uneen. Kun Nuppupentu heräsi, oli jo melkein päivä. ”Huh!” huokaisi Nuppupentu. ”Nukuimpa pitkään.” Nuppupentu tassutteli ulos. Ulkona oli hieman kylmä. Nuppupentu huomasi vatsansa murisevan. Nuppupentu päätti mennä tuoresaaliskasalle. Nuppupentu huomasi tuoresaaliskasalla Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi!” huusi Nuppupentu. ”Nuppupentu!” ”Miten voit?” Mäntyviiksi kysyi. ”Tosi hyvin!” Nuppupentu kiljaisi innokkaana. ”Eikö tassuusi enää satu?” kysyi Mäntyviiksi. ”Ei.” vastasi Nuppupentu. ”No sehän on hyvä juttu!” ”Voit jatkaa sitten leikkejäsi täällä.” naukaisi Mäntyviiksi. ”Joo.” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu katseli tuoresaaliskasaa. Hän huomasi Mäntyviiksellä myyrän. Nuppupentu katseli myyrää. Sitten hän otti hiiren ja haukkasi siitä palan. ”Tässä ei sitten taida olla yrttejä.” mietti Nuppupentu. Nuppupentu vei hiiren pois. Sitten hän käveli kohti pentutarhaa. Nuppupentu kuuli äänen. Hän huomasi varpusen lentävän leirin yli. Nuppupentu kurottautui takajaloilleen. Sitten hän hyppäsi. Nuppupentu laskeutui maahan. Nuppupentu puhdisti itsensä hiekasta. Nuppupentu päätti mennä klaaninvanhimpien pesän viereen nukkumaan. Kuitenkin Nuppupennun tassuja kirveli.

//614 sanaa.

Author: Elandra