Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Partion tahti oli nopea, enkä todellakaan ehtinyt kiinnittämään huomiota muuhun kuin Jääviillon tahdissa pysymiseen. Nopeus ei ollut selvästi vahvuuksiani. Yksi askel epähuomiossa tikun päälle sai minut pysähtymään heti ja nostamaan tassua katsoakseni, mitä juuri oli käynyt. Tassussa tuntui jomotus, mutta ei siihen sattunut. Ei tämä tuntunut kivulta. Kyllä sitä yhden partion tikun kanssakin voisi suorittaa loppuun-
”Ketunjätökset, Jääviilto, oppilas sai tassuunsa tikun, saatan hänet leiriin tappajan varalta ja kirin teidät sitten kiinni”, Haukkasiipi tokaisi. Lähdimme siis kahden suuntaamaan takaisin leiriin. Olin astunut ilmeisesti jonkun terävän tikun päälle ja se jomotti polkuanturassani ikävästi. Olisin jatkanut hiljaa partion mukana tikunkin kanssa, mutta Haukkasiivelle en halunnut väittää vastaan. Vaikka tuntuikin välillä typerältä mennä vanhempien kissojen sanojen mukaan, se oli silti järkevää oppilasikäisenä. Tällöin minulla oli parempi mahdollisuus saada mielipiteeni kuulluksi soturina. Ylimieliset oppilaat, jotka olettivat olevansa parhaita kaikessa jäivät varmasti soturina jalkoihin, jos he eivät oppilaina esiintyisi kunnioitettavina sotureille. Jokaisella sanalla ja teolla oli oppilaana oli merkitystä, sillä se saattoi helposti heijastua tulevaisuuteen.
Jouduin linkkaamaan tassuani, sillä tikku tuntui melko isolta. Olin tyytyväinen siihen, ettei Haukkasiipi tarjonnut apua. Ja vaikka olisi tarjonnutkin, olisin kieltäytynyt siitä. Oli jo tarpeeksi turhauttavaa palata takaisin leiriin, kun emme olleet edes päässeet Eloklaanin rajalle asti saati hoitaneet mitään. Olin muutenkin melko hidas ja varsinkin linkkaamalla matka takaisin leiriin tuntui puolet pidemmältä. Haukkasiipi ehtisi varmasti partion mukaan vasta, kun se olisi jo hoitanut rajan merkkauksen kokonaan.
”Onko tätä nyt pakko näyttää parantajalle?” murahdin itselleni, sillä tuntui typerältä saada tikku huolimattomuuden takia. Pidin itseni tyynenä, vaikka tapahtunut nolotti. Päästettyäni sanoja suustani, joka ei normaalisti ollut ollenkaan tapaistani, vilkaisin nopeasti Haukkasiiven suuntaan. Sanat tuntuivat typerimmiltä, mitä edes oloni oli. Toivoin ruskeaturkkisen vain jättävän muminani huomiotta ja jatkavansa matkaa, mutta se taisi olla liikaa pyydetty. Onnistuin aina saamaan itseni tällaisiin tilanteisiin. Muistin edelleenkin elävästi päivän saalistuspartiossa, jossa olin törmännyt erääseen vanhempaan soturiin epähuomiossa. Muistin myös varsin hyvin, kuinka olin möhlinyt totaalisesti suurissa harjoituksissa saalistusosuudessa ja sen lisäksi vielä epäonnistunut lajissa, jonka olin luullut hallitsevani parhaiten. Luulin, että tuollaiset tilanteet olisi jo omalta kohdaltani taputeltu, enkä joutuisi enää käymään sellaisia uudelleen läpi. Ja jälleen kerran olin toivonut taas liikoja. Ja tietenkin tikun piti upota tassuuni juuri Jääviillon seurassa. Mitähän hänkin mahtoi ajatella tämän jälkeen? Ajatukseni keskeytyivät, kun Haukkasiipi avasi suunsa vastatakseen minulle jotakin.
// Haukka?
// 370 sanaa
