Susimieli
Kirjoittaja: Aura
Susimieli suki rintaturkkiaan hermostuneesti. Tämä oli hänen tilaisuutensa hankkia ystävä, mutta silti hänestä tuntui siltä, että hän keikkui epäonnistumisen rajamailla. Kylmäliekki oli aina vaikuttanut hänestä mukavalta, mutta Susimieli ei vain osannut puhua muille kissoille. Hänestä tuntui siltä, että he puhuivat ihan eri kieltä. Kolli ei koskaan tiennyt mitkä sosiaaliset säännöt pätivät milloinkin ja yleensä hän vain joutui kiusallisiin kohtaamisiin.
”Ai tuota, eikö nyt ole jo enemmän alkuilta?” Susimieli naukaisi lopulta korvat hermostuneesti kääntyillen. Vai oliko Kylmäliekki kysynyt kenties hänen huomisen iltapäivän suunnitelmista? Ja miksi? Ei Susimieli yleensä suunnitellut päiviään. Tai todellisuus enemmänkin oli se, että hänellä ei ollut mitään mitä suunnitella.. Kollilla ei ollut oikein ystäviä, joten hänen päiviin kului vain velvollisuuksia ja omia puuhiaan. Susimieli tiesi, että hänen pitäisi keksiä jotain, mutta mitä? Sitä Susimieli ei tiennyt.
”Ai, no taitaahan se olla. Jos Pimentovarjo ei ole määrännyt sinua partioon, niin mene vaikka nauttimaan auringonlaskusta ystävien kanssa”, Kylmäliekki ehdotti hymyillen ja nyökäytti päätään. Kylmäliekin ehdotus sai Susimielen lukkoon, ei hänellä ollut ystäviä.
”Öö, siis, öm. Minun pitää nyt mennä”, Susimieli piipitti vaikeana ja luikki nopeasti paikalta. Hän ei halunnut joutua selittelemään yhtään mitään, oli parempi vain häipyä ja olla yksin.
