Särösärinä

272 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Saaga

Olin vihdoin soturi – Särösärinä. Aika mukava nimi, jos minä sain sanoa.
“Hei, Särösärinä”, Säihkysielu naukui ja jolkutti luokseni. Puskin hellästi kollin lapaa ja tämä nuolaisi omaani. Olimme lähentyneet hurjasti. Oli ihanaa vihdoin omata kunnollinen ystävä. Minulla ei oikein ollut häntä ennen ollut kunnon ystäviä.
“Haluatko tehdä jotain?” kysyin kollilta, joka oli keskittynyt tarkkailemaan partioiden järjestämistä.
“Voisimme koittaa samaan partioon?” Säihkysielu ehdotti ja nyökyttelin tälle. Minulle kelpasi hyvin. Partiointi oli kymmenen kertaa mukavampaa, kun oli ystävä. En ollut edes ennen tajunnut kuinka yksin olin. Onneksi minulla nyt oli sentään Säihkysielu, ei ainakaan tarvinnut olla yksin. Säihkysielu hymyili ja huitaisi hännällään partioita kohti. Seurasin häntä keskemmälle aukiota ja sitten yhteen partioista. Partio oli menossa joen lähelle metsälle. Meitä oli yhteensä viisi, mikä oli aika sopiva minun mielestäni. Kärppämyrsky partion johdossa, Aamuraita sekä Neilikkasydän ja sitten me. Poistuimme leiristä, minä ja Säihkysielu häntää pidellen.
“Miten sinulla on mennyt?” kolli kysyi minulta ystävälliseen ja huolehtivaiseen sävyyn, joka oli kuin hänelle nimetty. Tunsin lämpimän tunteen kehossani. Hän välitti. Tuntui hyvältä tulla oikeasti välitetyksi.
“Hyvin”, vastasin, “Miten itselläsi?”
Olin oppinut, että aina piti kysyä takaisin, sillä muuten oli epäkohtelias. En ollut mikään mestari sosiaalisissa taidoissa, enkä varsinkaan kiintymyksen näyttämisessä, mutta harjoittelin. Halusin kovasti näyttää Säihkysielulle, että todella pidin hänestä ystävänä
“Minullakin on mennyt hyvin. Olin viime auringon laskun aikaan rajapartiossa ja se oli aika mälsää, mutta onneksi nyt sinä olet mukana. Sinun kanssasi on kiva partioida”, Säihkysielu puki omat ajatukseni sanoiksi enkä voinut muuta kuin nyökätä. Olin samaa mieltä, mutta en tiennyt kuinka ilmaisisin sen.
“Kiitos. Öö… samoin”, nau’uin hieman epävarmana. Kolli nyökkäsi rohkaisevasti ja hymyili sitten. Jatkoimme matkaa hiljaisuudessa metsän ääniä kuunnellen.

Author: Elandra