Järkäletassu
Kirjoittaja: Aura
Järkäletassu istui oppilaiden pesässä vihaisena, korvat luimussa ja siniset silmät viiruina. Tämän tunteen hän kyllä tunnisti ja tasan tiesi mistä se johtui. Tyrskytassu. Olisihan se pitänyt arvata, että erakot todella ovat vain saastaa. Sen kerran kun luotti edes hieman johonkin kissaan, hän petti. Typerä kolli. Järkäletassu ei tiennyt miten käsitellä tunteita, hän olisi voinut vaikka katkoa puita tieltään. Ja oli juuri Järkäletassun tuuria, että oppilaiden pesässä oli muita kissoja ja hän joutui katsomaan heidän typeriä naamojaan. Toivottavasti Tuimakatse hakisi hänet taisteluharjoituksiin, hän oli juuri sopivan vihainen taistelemaan. Hän halusi kanavoida tunteensa johonkin hyödylliseen. Mitäköhän Tyrskytassu kumppaneineen juoni? Vaikka ei sillä, Järkäletassua ei kiinnostanut. Tummaturkkinen kolli lysähti sammalilleen ja makasi karvapallona pedillään. Ehkä hänen pitäisi osoittaa oma-aloitteisuutta ja mennä itse harjoittelemaan?
Järkäletassu tuijotti pesän muita oppilaita silmät viiruina, kukaan tuskin lähestyisi häntä nyt. Viha oli harvoja tunteita, jotka hän osasi näyttää ja tunnistaa mainiosti. Kolli tuijotti pesän seinämiä kulmiensa alta ja lopulta nousi seisomaan. Turha sitä olisi jäädä pesään makoilemaan, kun voisi tehdä jotain hyödyllistä. Syttyisiköhän sota? Eloklaani luonnollisesti syyttäisi Kuolonklaania tästä kaikesta, vaikka vika oli täysin niissä erakoissa. Olisi vain pitänyt piestä se Hentotassu kunnolla siinä kaksintaistelussa… Kollioppilas murahti muutaman kerran tassutellessaan ulos pesästä. Ainakaan hänen ei tarvitsisi arpoa olisi erakot luotettavia, sillä tämä kolmikko oli osoittanut, että hän oli ollut aina oikeassa. Oppilas siristeli silmiään, kun aurinko paistoi turhankin kirkkaana taivaalla. Pentunappaus lisäsi Henkäysvarjon vihaa ulkopuolisia kohtaan ja henkilökohtaiset tunteet Tyrskytassua kohtaan ajoivat myös nuorta kollikissaa Henkäysvarjon puolelle. Kun kolli nousisi valtaan, erakkosukuisille kissoille ei kävisi hyvin. Ties millaisia pettureita heidänkin joukossaan oli.
Järkäletassua ärsytti se, että häntä ärsytti ja, että hän tunsi kummallisia tunteita. Yleensä hän pystyi keskittymään täysillä vain arvojärjestyksessä etenemiseen ja harjoitteluun, miksi tämä oli poikkeus..? Hän oli joskus jakanut Tyrskytassun kanssa hiiren, ehkä siinä oli ollut jotain myrkkyä. Kolli kuitenkin pudisti päätään, idea ei kävisi lainkaan järkeen. Tyrskytassu vain oli sekoittanut hänen päänsä, tunteet olivat pahasta, jos siitä tulisi tämänlainen olo eikä ajattelukaan luistanut. Järkäletassu vain halusi olla hyvä ja luotettava soturi, joka saisi osakseen paljon arvostusta ja luottoa. Pitäisi vain saada ote siitä vanhasta Järkäletassusta, sitä kolli kaipasi ja sen hän halusi takaisin.
// 349 sanaa
