Salamasielu
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu tuijotti Susimieltä ilmeettömänä. Hiljaisuus valahti jo melkein kiusallisen puolelle – ainakin jonkun kissan mielestä, Salamasieluhan ei mokomaan tunnetilaan voinut samaistua. Sitten valkoisen kollin kulmat kurtistuivat ja hän näytti ikään kuin punnitsevan, oliko tämä hänen edessään istuva, hieman vaivaantuneen oloinen kolli aivan järjissään.
”Täh?” hän sanoi karkeasti. ”Miten niin mitä sinun pitäisi sanoa?”
Susimieli naurahti hermostuneena.
”No… Kun en tiedä.”
Salamasielu pudisti ponnekkaasti päätään kuin karistaakseen Susimielen höpötykset tästä maailmasta. Höpötyksiä ne soturin mielestä olivatkin – tämä kissahan ajatteli aivan liikaa!
”Ei siinä ole mitään tietämistä”, Salamasielu selitti ja virnisti. ”Eikä ole mitään, mitä sinun varsinaisesti pitäisi sanoa. Eikä sinun sanomisillesi ole oikeaa aikaa. Sinä vain sanot, mitä haluat! Milloin haluat. Ihan sama mitä muut ajattelevat.”
Susimieli ei näyttänyt aivan vakuuttuneelta.
”Niinkö…?”
”Juuri niin.”
Salamasielu katseli ympärilleen etsien demonstroinnin kohdetta. Hän halusi näyttää Susimielelle, ettei omia sanomisiaan tarvinnut liiaksi miettiä. Mitä väliä, vaikka joku suuttuisi? Jos siitä sai itselleen viihdettä, niin tulos oli lopulta positiivinen.
Soturin siniset silmät iskivät kiinni Kalmakuuhun, joka kömpi ulos klaaninvanhimpien pesästä. Salamasielu virnisti.
”Hei, Kalmakuu! Tarvitsetko taluttajaa? Kuulen tänne asti, kuinka luusi natisevat”, kolli huikkasi toiselta puolelta leiriä ja vei muutaman aukiolla istuvan kissan huomion. Kalmakuu huusi hänen peräänsä jotain – ”Sinun pitäisi kunnioittaa vanhempia kissoja” – mutta Salamasielu ei jaksanut kuunnella. Hän kääntyi tyytyväisenä hymyillen, vailla tippaakaan katumusta Susimielen suuntaan.
”Näitkö? Noin helposti se käy. Enkä minä miettinyt yhtään, mitä sanon.”
//Sus? :]
