Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Tyytyväinen virne hiipi Jääviillon kasvoille, kun Harakkanauru jatkoi keskustelua omatoimisesti. Tylsä partio saattaisi sittenkin muuttua ihan mukavaksi, soturi ajatteli.
”Mistä sinä olet sellaista kuullut?” punaruskea kolli kysyi antamatta klaanitoverilleen aikaa vastata kysymykseen, ”tietenkin olen tutustumisen arvoinen, pahaa puhuvat kissat ovat varmaankin vain kateellisia minulle.”
Keskustelu keskeytyi hetkeksi, kun partio saavutti rajamerkit.
”Tarkastakaa te rajat, niin me Harakkanaurun kanssa tarkkailemme ympäristöä”, Jääviilto komensi kolmea muuta soturia. Keltapilke vilkaisi partion johtajaa ja näytti hetken ajan siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotakin. Naaras avasi suunsa, mutta se sulkeutui nopeasti ja naaras tyytyi noudattamaan Jääviillon käskyä. Se tuntui punaturkkisesta kissasta todella hyvältä. Jääviilto rakasti sitä, kun muut tottelivat häntä.
Kun partio eteni hitaasti rajaa pitkin, Jääviilto silmäili ympäristöään. Tässä osassa reviiriä puita kasvoi vain harvakseltaan, joten näkyvyys joka suuntaan oli moitteeton. Alkavan lehtisateen merkit olivat selvät. Ne harvat lehtipuut, joita Kuolonklaanin reviirillä kasvoi, olivat alkaneet valmistautua kylmään Lehtikatoon. Lehdet värjäytyisivät pian vihreästä ruskan sävyihin ja putoaisivat lopulta kokonaan.
Partiointi oli tylsää, ja Jääviilto sai nopeasti tarpeekseen ympäristön tarkkailusta. Hän kääntyi vierellään kulkevan Harakkanaurun puoleen jatkaakseen aiemmin alkanutta keskustelua.
”No niin, mihin me jäimmekään?” Jääviilto esitti kysymyksen, antaen tällä kertaa Harakkanaurulle aikaa vastata siihen.
//Harakka?
// 189 sanaa
