Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama ei ehtinyt masentua kauaa yksikseen, kun Varissulka yllättäen tuli naaraan luo. Soturitar käänsi välttelevästi katseensa toisaalle, kun tummanharmaa kolli istui hänen eteensä. Aaltosalama ei halunnut kenenkään näkevän itseään näin ailahtelevaisena, ei etenkään Varissulan.
Tavallisesta poiketen Varissulka lähestyi häntä hyvin hienovaraisesti – ei tyhmiä heittoja tai turhaa pälätystä. Se sai Aaltosalaman siirtämään hitaasti oranssin katseensa edessään istuvaan soturiin, jonka hännänpää vääntelehti hitusen hermostuneesti. Kolli käänsi katseensa muualle.
”Mietin sitä, miten en uskonut pystyväni tällaiseen julmuuteen”, sanat tulivat ulos Aaltosalaman suusta kuin hautajaissaattue – hitaasti ja surusta raskaina. ”Sitä, miten tuosta vain kävin puolustuskyvyttömän pennun kimppuun ja tapoin hänet toveriensa silmien edessä. He kaikki olivat vasta pentuja, ja me teurastimme heidät kuin saaliit.”
Varissulka kohtasi hänen katseensa vakavana. Aaltosalama jatkoi: ”Ja nyt Punatähti on poissa. Hän ei saanut ansaitsemaansa soturin kuolemaa, vaan hänet surmasi joukko pettureita. Me olemme osallisia siihen – minä olen osallinen siihen.” Kyyneleet polttelivat naaraan silmiä, ja hän yritti kovasti pidätellä tunnepurkausta. ”En minä kuvitellut elämääni soturina tällaiseksi! Tappaisin pentuja, pettäisin oman päällikköni… Tämä on ihan kamalaa!” Lopulta hän ei voinut enää pidätellä ja puhkesi äänettömään itkuun.
Häpeissään hän käänsi päänsä toiseen suuntaan, vaikka tiesi jo menettäneensä viimeisenkin arvostuksen rippeen Varissulan silmissä. Kolli piti häntä taatusti kauheana itkupillinä, joka ei ollut tarpeeksi vahva selvitäkseen tällaisista kokemuksista
//Varis?
