Nupputassu
Kirjoittaja: Woln
Liu’tin kynsiäni sisään ja ulos. Olin hyvin jännittynyt. ”Tänään minusta tulee soturi!” ajattelin innokkaana. ”Minun täytyy muistaa käyttäytyä.” Tassutin aukiolle. Matkalla näin Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi!” huudahdin ihan kuin joskus pentuna. Mäntyviiksi syöksyi viereeni. ”Hei, Nupputassu!” hän tervehti innoissaan. ”Paitsi että ethän sinä ole enää kauan-tassu.” naukaisi Mäntyviiksi. Nyökkäsin, koska en osannut vastata muutakaan. Olin hieman kiusaantunut. ”Tulkaa kaikki tänne aukiolle!” kuului Punatähden ulvaisu. Juoksin aukiolle. ”Minun täytyy mennä.” naukaisin Mäntyviikselle. Mäntyviiksi heilautti häntäänsä vastaukseksi. ”Meillä on uusi soturi nimitettävänä.” naukaisi Punatähti. ”Nupputassu, astu eteen.” Astuin eteen hermostuneena. Vilkuilin ympärilleni jännittyneenä. Klaani oli hiljaa. ”Nupputassu, tästä lähtien sinä olet Nuppujuova.” Punatähti julisti. Klaani oli hetken hiljaa. Huomasin Loisketassun kateellisen katseen. Hän kuiskasi jotain Sielutassulle. Käänsin katseeni muihin. ”Nuppujuova!” huusi Mäntyviiksi. ”Nuppujuova!” huusi koko klaani. Vilkaisin kaikkia hämmästyneenä. Huomasin Roihutassun, Sielutassun, ja Loisketassun ulvovan nimeäni. ”Kokoontuminen on päättynyt.” naukaisi Punatähti. Tassutin yhä hieman hämmästyneenä kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin hiiren. ”Onnea, Nuppujuova!” kehui Varjokarva. ”Kiitos.” vastasin ja painoin pääni alas. Söin hiirtä tyytyväisenä. Hämärän laskeutuessa olin kävelemässä oppilaiden pesälle kunnes kuulin Roihutassun äänen. ”Et kai sinä tänne enää tule?” hän kysyi. ”Ai niin.” ajattelin. ”Anteeksi.” naukaisin nolona ja tassutin soturien pesälle. Kun kävelin pesästä sisään, huomasin monen soturin puhuvan keskenään. ”Kappas, sieltähän Nuppupentukin saapui!” ulvaisi joku kissa ilkeästi. Arvasin hänen olevan Jääviilto. ”Älä viitsi, Jääviilto!” kivahti joku naaras. Tassutin pesään. Huomasin naaraan yhä mulkoilevan Jääviiltoa. Asetuin vuoteelleni hieman pelokkaana. ”Tervetuloa soturin elämään!” Varjokarva naukaisi. Minusta tuntui turvalliselta. Mestarini ja ystävieni mestarit olivat pesässä. Vaikka minulla ei ollutkaan sukulaisia klaanissa, niin tunsin oloni turvalliseksi. Katselin hetken pesää. Se näytti oppilaiden pesältä, mutta se oli paljon isompi ja siellä tuntui monen kissan tuoksu. Huomasin että Jääviilto katseli minua ivallisesti. En uskaltanut sanoa mitään. Minua paljon vanhemmat kissat voisivat repiä minut kappaleiksi. Päätin olla vain hiljaa ja nukkua. Nukahdin helposti. Aamulla huomasin nukkuneeni pitkään. ”Sieltähän se unikeko saapuu!” kehräsi Varjokarva iloisesti. ”Unikeko?” tuhahdin muka loukkaantuneena. ”Meillä on nyt partio.” naukaisi Varjokarva. ”Siihen tulevat minä, Tuhkajuova, Mäyräkynsi, ja sinä.” Huomasin sen naaraan joka oli sihissyt Jääviillolle olevan Tuhkajuova. Mäyräkynsi oli taas kolli joka vaikutti mukavalta. Tassutin leiristä ulos. Ulkona oli hieman kylmää, mutta aurinko nousi hiljalleen ylös taivaalle. Kävelimme kohti Eloklaanin rajaa. Olin käynyt siinä jo muutaman kerran, oppilaana. Suihkautin hajua rajalle. Eloklaanin tuoksu oli voimakas. Raja oli varmaankin merkitty äsken. Partion tuoksu oli tuore. Tassutimme seuraavalle rajalle. Suihkautin hajua joka paikkaan, kunnes Tuhkajuova antoi merkin palata takaisin leiriin. Tassutin vanhempien soturien perässä kohti leiriä. Pujahdin sisään. Kissat olivat partiossa, tai metsästämässä. Huomasin Roihutassun ja Sielutassun leikkivän leirin toisella puolella. Katselin heitä hetken. ”Missäköhän Loisketassu on?” ajattelin. ”Varmasti harjoittelemassa taisteluliikkeitä.”
