Virtapentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Uskoni Kuolonklaanin kolleihin laski joka kerta lisää, kun törmäsin Jääviillon kaltaisiin törppöihin – laskuihin oli päässyt mukaan myös tämä nimetön, laikukas kolli, joka oli aloittanut armottoman pilkanteon sillä hetkellä, kun olin avannut suuni ja puhunut hänelle. Todellisuudessa minulla ei ollut voimia tapella myös tämän tumpelon kanssa, mutta tänään moneen otteeseen loukattu ylpeyteni ei suostunut taipumaan enää enempää.
”Sinusta tuskin olisi vastusta edes pennulle”, tuhahdin halveksivasti huomatessani kollin aristavan yhtä jalkaansa. ”Millainen säälittävä surkimus menee loukkaamaan tassunsa? Kai Hehkuaskel muisti puhaltaa pipiisi, jotta siihen ei sattuisi niin paljon?” Katsoin vanhempaa kissaa pilkkaavasti irvistellen.
Kolli oli ilmeisesti aikeissa vastata jotakin vähintäänkin yhtä nasevaa takaisin, kun Hehkuaskel ilmestyi väliimme. Parantaja tuli tuomaan tälle jotakin salvaa tämän tassuun. Kuulin hänen mainitsevan nimen ’Myrkkytassu’, ja oletin sen olevan suulaan kollin nimi. Olisihan se pitänyt arvata, että hän oli vasta oppilas – soturi ei olisi tullut parantajalle jonkin mitättömän tassuun tulleen haavan vuoksi.
Päätin käyttää Hehkuaskelen keskeytyksen hyväksi ja käpertyä levolle. Jääviillon takia minulta oli jäänyt yhdet päiväunet väliin, ja se alkoi pikkuhiljaa painaa päälle. Kunhan olisin levännyt hyvin, jaksaisin taas keksiä lisää nokkelia sutkauksia Myrkkytassun kaltaisten typerysten varalle.
//Myrkky?
