Lepakkotassu
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkotassu hölmistyi, kun Rosmariinitassu ärähti, ettei mitään lohduttajaa edes tarvitsisi. Kollia ärsytti tuo käytös. Kuinka hän kehtasi vain suuttua, vaikka kolli oli vain yrittänyt auttaa. Hän kuitenkaan ei antanut itsensä tällä kertaa suutahtaa. Kolli hillitsi itsensä ja vain puolusteli itseään sillä, että naaraan ei toki tarvitsisi hänelle suuttua.
Lepakkotassu kuunteli hetken, kun Rosmariinitassu kertoi siitä, että ei ollut tarkoittanut sitä, mitä oli sisarelleen sanonut ja oli pahoillaan myös siitä, että oli tiuskinut kollille. Lepakkotassu laski huomaamattaan häntänsä Rosmariinitassun selälle.
“Ymmärrän, että kimmastuit siitä mitä sisaresi sanoi. Ei kukaan nyt halua lähimmäisiään menettää”, Lepakkotassu naukui. “Kyllä minäkin osittain tiedän sen tunteen. Toki se oli minulla pääasiassa vain katkeruutta ja vihaa. Ehkä se on johtanut siihen mitä minä olen nykyään… tai ehkä minä olen vain aina ollut tällainen ärsyttävä ja typerä karvapallo”, kolli naurahti hieman ja kuulosti väsyneeltä. Hän alkoi upota ajatuksiin. Ne kaukaiset muistot siitä, miten hän oli saanut tiedon vanhempiensa murhasta sai edelleen kylmät väreet kulkemaan koko hänen kehonsa lävitse.
//Rosmy?
