Lätäkkölempi
Kirjoittaja: Elandra
Lätäkkölempi oli palannut muiden kuolonklaanilaisten kanssa takaisin kotiin. Aivan yllättäen keskellä yötä Mesitähti ja Leimusilmä olivat saapuneet Eloklaanin leiriin ja vaatineet kuolonklaanilaisia poistumaan. Pimentovarjolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin taipua Eloklaanin päällikön tahtoon ja lähteä. Soturi itse oli sitä mieltä, että päätös lähteä oli tosiaankin oikea. Hän inhosi eloklaanilaisia, mutta taistelu näin pienellä joukolla koko Eloklaania vastaan olisi ollut turha.
Naaras oli enemmänkin huolissaan Lampiväreestä, joka oli johtanut partiota, jossa panttivangit pelastaneet eloklaanilaiset olivat olleet. Lätäkkölemmen sisko ei ollut palannut heidän mukanaan leiriin, mutta pelastajat kertoivat naaraan olevan elossa ja hänen löytyvän matkan varrelta. Kun kuolonklaanilaiset olivat poistuneet leiristä, Lätäkkölempi katsoi huolestuneena vierellään kulkevaa Lammikkoloikkaa.
”Jos Lampiväreelle on käynyt jotain, en ikinä anna sitä anteeksi eloklaanilaisille”, naaras pakotti itsensä pysymään tyynenä, vaikka hänen sisällään myrskysi. Inho eloklaanilaisia kohtaan vain kasvoi. Toki Kuolonklaani oli ajanut heidät ahtaalle, mutta siitä huolimatta oli käsittämätöntä, että heidän piti sillä tavalla pettää Lampiväre! Harmaaturkkinen naaras ei ollut tehnyt pahaa kenellekään. Se sai Lätäkkölemmen uskomaan, että eloklaanilaiset todella olivat sisimmiltään kylmäverisiä, mutta he vain esittivät kilttejä.
”Ainakin he lupasivat, että hän olisi hengissä”, Lammikkoloikka naukaisi kireän oloisena.
”Parempi ollakin”, Lätäkkölempi vastasi takaisin ja matka jatkui taas hiljaisuudessa. Kuolonklaanilaiset vaikuttivat pettyneiltä, eikä se ollut mikään ihme. Eloklaanilaiset olivat pilanneet kaiken. Lätäkkölempi oli kuitenkin iloinen, sillä hän pääsisi palaamaan takaisin omaan kotiinsa.
Lampiväre oli löytynyt elossa, mutta melko pahoin haavoittuneena. Sentään naaras oli kyennyt itse kävelemään leiriin, mutta hän oli leiriin päästessä siirtynyt heti parantajan pesälle hoidattamaan haavojaan.
Henkäystähti ei ollut ollut iloinen siitä, että panttivangit oli päästetty pakoon. Lätäkkölemmen viha eloklaanilaisia kohtaan kasvoi, kun hän kuuli heidän surmanneen Narsissikajon pelastusretkellään. Ei soturi tuntenut juuri lainkaan kuollutta klaanitoveriaan, mutta siitä huolimatta eloklaanilaiset olivat tehneet väärin. Pimeyden Metsälle kiitos, Henkäystähti ei ollut rankaissut Eloklaanin leiriä vartioivia sotureita, vaan Lätäkkölempi ja muut pääsivät palaamaan takaisin vanhaan elämäänsä Kuolonklaanin leirissä.
Lätäkkölemmeltä vaati hieman totuttelua, sillä hän oli tottunut jo komentelemaan ja käskyttämään eloklaanilaisia. Nyt hän tunsi olonsa jopa hieman alempiarvoiseksi. Hän oli yksi klaanin nuorimmista sotureista, ja sen myötä hänellä ei juurikaan ollut valtaa klaanissa. Naaras oli juuri saapunut partiosta ja hän päätti käydä tervehtimässä Lampivärettä. Aluksi soturi etsiskeli katseellaan Lammikkoloikkaa, jotta voisi pyytää naarasta mukaansa. Siskoa ei kuitenkaan näkynyt, joten Lätäkkölempi päätti mennä yksin. Hän asteli leirin pääaukion poikki ja pujahti sisään parantajan pesään. Yrttien kitkerät tuoksut toivottivat Lätäkkölemmen tervetulleiksi. Hän nyrpisti nenäänsä ja meni hetki, ennen kuin soturi oli tottunut yrttien hajuun. Pesän perimmällä seinustalla oli nätissä rivissä sammalvuoteita, joista yhdellä Lampiväre makoili. Naaran silmät olivat auki ja hänen ilmeensä kirkastui välittömästi tämän nähdessä siskonsa saapuvan. Lätäkkölemmen kasvoille piirtyi ilahtunut hymy.
”Hei, Lampiväre”, Lätäkkölempi tervehti iloisesti sisartaan.
”Hei, minä juuri mietinkin että tuletko tänään ollenkaan”, raidallinen naarassoturi vastasi lämpimästi hymyillen. Lätäkkölempi oli käynyt katsomassa sisartaan joka päivä, sillä hän ei halunnut Lampiväreen olevan yksin. Toki hänellä oli seuranaan Hehkuaskel ja hänen oppilaansa Sumutassu, mutta Lätäkkölempi uskoi sisarensa arvostavan myös hänen seuraansa.
”Tietenkin tulin, minun oli vain hoidettava soturin velvollisuuteni ensin”, hopeanharmaa naaras kehräsi.
”Niin tietysti, kyllähän minä sen tiesin”, Lampiväre vastasi ja nyökytteli päätään rauhallisesti. Lätäkkölemmen katse kääntyi sisarestaan parantajakissaan ja tämän oppilaaseen, jotka suuntasivat kohti pesän uloskäyntiä. Hehkuaskel kuitenkin pysähtyi ennen poistumista ja katsahti kysyvästi Lampiväreeseen.
”Pärjäätkö sen aikaa, kun käymme etsimässä vähän lisää yrttejä varastoon?” mustaturkkinen parantaja kysyi. Lampiväre nyökäytti päätään:
”Pärjään kyllä.”
Sen jälkeen kaksikko asteli ulos pesästä ja Lätäkkölempi jäi kahden pentuetoverinsa kanssa, vihdoinkin. Lätäkkölempi käänsi vakavan katseensa Lampiväreeseen. Hän oli odottanut, että pääsisi puhumaan mieltään painavasta asiasta sisarensa kanssa.
”Lampiväre”, naaras aloitti rauhallisella äänellä ja kohtasi sisarensa katseen, ”eihän sinulla ollut mitään tekemistä panttivankien vapauttamisen kanssa? Huomasin kyllä, että viihdyit vähän liikaakin sen Kortetassun kanssa. Ole kiltti ja sano, ettet tiennyt mitään heidän aikeistaan pelastaa panttivangit.”
Lätäkkölempi oli hyvin vakavana ja todella huolissaan pentuetoveristaan. Viimeisen kuun aikana Lampiväre oli alkanut käyttäytyä oudosti. Lätäkkölempi oli päätynyt seurailemaan tilannetta ja odottamaan, että voisi ottaa sen puheeksi sisarensa kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt, kun eloklaanilaiset olivat pelastaneet panttivangit. Nyt he olivat vihdoin kaksin ja Lätäkkölempi sai mahdollisuuden kysyä asiaa suoraan sisareltaan.
//Lampi?
KP-boosti käytössä
