Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Istuskelin oppilaidenpesän ulkopuolella odottamassa Sähkötuhoa ja heiluttelin häntääni. Lumikkotassu oli juuri saanut pesänsä valmiiksi ja tuli oppilaidenesästä turkki täynnä sammalhippusia. Kehräsin huvittuneena, kun hän tuli luokseni. “Hei sammalkissa, haluatko apua turkkisi siistimisessä?” kysyin ja naurahdin. “Kiitos,” hän sanoi ja aivasti. Aloin nuolla sammalta Lumikkotassun turkista. Lumikkotassu nuoli käpäliään ja minä hänen muuta turkkiaan. Naaras tuntui rentoutuvan kieleni vedoista. Näin Orvokkitassun katselevan meitä mutta kääntyvän pois nopeasti, kun huomasi katseeni osuvan häneen. “Oletko ollut jo taistelu harjoituksissa?” Lumikkotassu kysyi minulta ja pudistin päätäni nopeasti etten joutuisi keskeyttäään sukimista. Kun olin saanut pahimmat sammalet naaraan turkista, istuuduin hänen viereensä ja nuolaisin vielä hänen korvistaan sammalet. “Valmista tuli,” sanoin ja kehräsin. Yllätyksekseni Lumikkotassu painautui turkkiani vasten kehräten. “Pyydetäänkö mestareiltamme, että pääsemme yhdessä ensimmäisiin taistelu harjoituksiin?” naaras kehräsi, joka lämmitti mieltäni. “Tottakai,” sanoin ja nostin pääni etsiäkseni katseellani Sähkötuhoa ja Tuimakatsetta. He olivat tulossa meitä kohden. Irtauduin Lumikkotassusta hieman häpeissäni ja nousin pystyyn. “Tulkaahan on ensimmäisten harjoitustenne aika,” Sähkötuho sanoi ja lähti johdattamaan meitä Lehtikuusilaaksoa kohti. “Pidämme harjoitukset Lehtikuusilaaksossa, koska siellä on tilaa,” Tuimakatse sanoi. Minä ja Lumikkotassu tulimme mestareidemme perässä. Tulimme Lehtikuusilaaksolle nopeasti, koska olimme juosseet melkein koko matkan. “Noniin! Aloitetaan,” Sähkötuho sanoi.
Huitaisin Lumikkotassua nenälle kynnet piilossa. Hän syöksyi kylkeäni kohti ja yritti kaataa minut kumoon juuri oppimalla tavallaan. Horjahdin ja Lumikkotassu työnsi vielä kovempaa samalla, kun yritin päästä kiinni häneen. Kaaduin mutta en antanut Lumikkotassun tulla päälleni vaan kierähdin sivuun ja nousin nopeasti käpälilleni. Hyppäsin Lumikkotassun etutassuja päin ja yritin kaataa hänet mutta ennen kuin ehdin osua hän hyppäsi ilmaan ja laskeutui niskaani. Lysähdin maahan ja Lumikkotassu köpmi päältäni. “Hyvin meni,” Tuimakatse kehui oppilastaan. “Nopeus ei ole vahvuutesi joten yritä käyttää voimaasi ja isokokoisuuttasi eduksesi,” Sähkötuho sanoi minulle ja nyökkäsin. “Harjoitukset riittää tältä päivältä. Menkää saalistamaan ja koittakaa napata jotain ennen kuin tulette leiriin,” Tuimakatse sanoi ja aikuiset kollit katosivat puiden väliin. Katsahdin Lumikkotassuun, joka oli lähdössä etsimään saalista. “Mennään,” naaras huikkasi nenä maassa saaliiden hajujen varalta. “Näytät ihan koiralta,” naurahdin ja lähdin seuraamaan häntä kita auki. Pian löysimme oravan hajua. “Nappaa sinä,” Lumikkotassu sanoi osoittaen lihavaa oravaa. Painauduin matalaksi ja tarkistin tuulen suunnan. Hiivin hiljaa oravaa kohden. Annoin hännälläni merkin Lumikkotassulle, joka ajaisi sen käpäliini. Lumikkotassu rynnisti oravaa kohden toiselta puolelta ja orava pinkaisi juoksuun törmäten suoraan käpäliini. Puraisin oravan kaulaa ja nostin saaliini ylpeänä. “Se oli taitavaa,” Lumikkotassu kehräsi iloisesti. Nyökkäsin ylpeänä saalis suussani. “Menen itse etsimään jotain. Tuletko sinäkin?” naaras kysyi. Olin niin ajatuksissani etten kuullut mutta lähdin silti hänen peräänsä, kun hän lähti hiipimään. Haistoin hiiren ja laskin oravani maahan. “Hiiri,” kuiskasin mutta liian myöhään Lumikkotassu oli jo huomannut sen ja hiipinyt sen perään. Hän hyökkäsi hiiren kimppuun ja tappoi sen nopeasti. Nostin oravan takaisin suuhuni ja katselin kun Lumikkotassu otti oman saaliinsa. Tassutin naaraan luokse ja sipaisin hännälläni hänen pehmoista turkkiaan. Naaras näytti niin kauniilta puiden alla metsässä johon hän ilmiselvästi kuului. Lumikkotassu räpäytti silmiään viehkeästi ja lähti perääni. Tassutimme metsän poikki kohti leiriä. Pian olimme leirillä ja pujottauduimme piikkihernetunnelista sisään. Laskettuamme saaliimme tuoresaaliiden kasaan katsahdimme toisiimme. “Syödään jotain,” Lumikkotassu sanoi ja nappasi itselleen hiiren kasasta. Se oli paljon laihempi ja pienempi kuin hänen nappaamansa mutta hän ei mukissut. Poimin itselleni myös hiiren ja kehotin hännälläni Lumikkotassua eteenpäin. Kävelimme oppilaidenpesän luokse ja istuuduimme syömään. Söimme hiljaisuudessa mutta se ei ollut kiusallista. Minusta tuntui aina niin hyvältä Lumikkotassun luona. Söin hiireni nopeasti ja jäin katselemaan Lumikkotassua, kun hän söi omaansa hitaammin ja nautiskellen joka puraisusta. Kun naaraskissa oli syönyt, hän rupesi pesemään itseään. Nuolaisin nopeasti tassuani ja pyyhkäisin korviani, kun olin tehnyt sen laskin käpäläni maahan ja koukistin kynsiäni. Niiden välistä alkoi pulputa verta. “Taisin saada haavan,” sanoin ja näytin verta vuotavaa käpälääni Lumikkotassulle. Hän selvästi kauhistui. “Sinun täytyy näyttää tuo Hehkuaskeleelle,” hän huolehti heti. Sydäntäni lämmitti naaraan huolehtivaisuus. Käpäläni vuosi vieläkin verta joten päätin lähteä parantajalle. Lumikkotassu tepsutti perästäni. Kävelimme parantajanpesälle ja sairasaukiolle. “Hehkuaskel, Mäyrätassu loukkasi itsensä,” Lumikkotassu huhuili parantajaa. Parantaja tuli luoksemme varjoista ja nosti käpäläni tutkittavakseen. “Siinä on vain haava. Uskon, että pärjäät ilman hoitoakin, jos siihen alkaa sattua tai se tykyttää tule takaisin,” Hehkuaskel sanoi mutta laittoi siihen hieman hämähäkin seittiä. “Kiitos,” sanoin ja poistuin pesästä, kun naaras oli saanut työnsä valmiiksi. Lumikkotassu tuli rinnalleni. Sitä minä kai toivoinkin, jonkun naaraan rinnalleni, jonkun naaraan jota rakastaa, rakastaa koko sydämestäni.
//700 sanaa
//Jatkan Lumikolla
