Uivelopentu

Hahmon kuva
274 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

Jotain märkää tipahti kuonolleni. Kompuroin taaksepäin kummastuneena ja törmäsin Aaltosalaman jalkaan. Emo katseli minua silmät huvittuneesti tuikkien.
“Hyökkäsikö vesipisara kimppuusi?” naaras hyrisi ja kumartui lipaisemaan kielellään märkää kuonoani. Minä pudistelin päätäni ja kiemurtelin kauemmaksi kuningattaren luota.
“Minä pärjään kyllä”, vakuutin vakavailmeisenä. Tämä oli ensimmäinen retkeni pentutarhan ulkopuolelle.
Nautin pentutarhan hämäryydestä ja sen nurkissa pesivistä hämähäkeistä, mutta en voinut kieltää kasvavaa uteliaisuutta itseltäni. Tiesin, että ulkopuolella oli enemmän nähtävää, enemmän kissoja, enemmän kaikkea. Halusin tuntea tuon ihmetyksen tunteen.
“Selvä, pikkusoturi”, Aaltosalama nosti päätään tietäväisesti hymyillen, “anna mennä sitten vain.”
Minä en ymmärtänyt, mikä häntä tässä nyt niin kovasti hymyilytti. Katselin häntä parin silmänräpäyksen ajan, kuin yrittäen lukea ääneen lausumatonta vastausta hänen kasvoiltaan, mutta kuningatar piti salaisuutensa hyvin. Huiskautin ohutta häntääni ja annoin asian olla. Minulla oli nyt muutakin mietittävää.
Varovasti siirsin tassua toisen eteen ulosaukkoa kohti. Huomasin sen eteen muodostuneen pienen vesilammikon, kun jostain ylhäältä tipahteli vesipisaroita. Tällä kertaa olin fiksumpi ja kiersin sen kauempaa välttyäkseni kastumiselta.
En edes heti tajunnut, miten paljon kirkkaammalta ulkona näytti. Jouduin siristelemään silmiäni valkoisessa valossa, joka heijastui märkänä hohtelevan kivimuurin pinnasta.
Aukion keskellä oli valtaisa, kaatunut puu, ja joka puolella sen ympärillä kuhisi kaikennäköisiä ja kokoisia kissoja. Nähtävää oli niin paljon, mutta minulla oli vain kaksi silmää. Pääni oli jo nyt ihan pyörällä, ja minun oli lysähdettävä hetkeksi istumaan emoni tassujen juureen, jotta en kaatuisi.
“Aaltosalama!” Huomioni kiinnittyi raidalliseen kissaan, joka hölkytti meitä kohti kaatuneen puun luota. Kuulin emon kurkusta nousevan kehräystä, ja kumarruin eteenpäin, kun hän kurkotti ylitseni kaulallaan meidän luoksemme tullutta naarasta kohti koskettaakseen tämän kanssa neniä.
Kuuntelin pää kallellaan, kun kissat naukuivat toisilleen jotakin innostuneen oloisina. Sitten harmaanruskean naaraan katse kohdistui minuun.

//Suklaa?

Author: Elandra