Kettupentu
Kirjoittaja: Arkkitehti
Kettupentu työnsi päänsä ulos pesästä, tuntien kirpeän ilman pistävän kuonoaan. Pesässä oli hänen lisäkseen kolme muuta pentua. Sirpaletassu ja Saukkotassu olivat päässeet sieltä jo pois ja saaneet mestarit! Kolli oli ollut hirmuisen kateellinen, ja on edelleen. Pian olisi hänen vuoronsa, aivan varmasti.
Leirissä on iltaisin kauhea melu, partioita lähetetään sinne tänne, jotkut vaihtelevat kieliä ja oppilaita hyppii ympäriinsä, ainakin pienen Kettupennun silmissä. Vaalea kolli työntyi sammalverhon ali pesän ulkopuolelle ja pörhisti ohutta turkkiaan. Ilma on kylmä, vaikka Lehtikato ei ole vielä tullut purevien pakkasten kanssa.
“Älä mene liian kauas, tai siitä tulee kaikille ongelmia!”, Mäntyviiksi varoitti terävästi, mutta pentu ei huomioinut sitä, ulkona oli kiinnostavampia asioita. Hän päätti seikkailla leirin ympäri, jotta tietäisi missä kaikki paikat ovat ja ylpeillä myöhemmin nuoremmalle Varispennulle siitä. Siitä tulisi hyvä tarina.
Muutamat soturit kääntyivät katsomaan Kettupentua, kun toinen käveli pää pystyssä, kompastellen aina välillä omiin tassuihinsa. Ruskeat silmät uteliaisuudesta isoina hän jäi tutkimaan isoa lampea, pitkä häntä suoraan pystyssä. Ilta-auringon viimeiset säteet heijastuivat siitä kirkkaina ja pennun piti siristellä silmiään, kun tuo tassutteli lähemmäs heikosti aaltoilevaa vettä. Tämä oli kolmas kerta kun Kettupentu näki tämän, mutta ensimmäinen kerta yksin. Klaanivanhimmat olivat kertoneet pelottavia tarinoita, miten pentuja ja oppilaita on hukkunut lampeen, mutta pieni kissa ei ollut varma olivatko he vain koittaneet uhkailla vai ovatko nämä selitykset totta. Pitää joskus kysyä vanhemmilta kissoilta sitä.
Pentu huomasi tärisevänsä kylmästä sekä väsymyksestä, pian pitäisi mennä takaisin pesään, mutta tuo vain ravisteli tylsät ajatukset pois mielestään. Ei vielä! Pitää käydä tarkistamassa piikkihernetunneli, ettei siellä olisi tunkeilijoita vakoilemassa Kuolonklaania. Pieni kissa jatkoi seikkailuaan taas kysyvien katseiden alla, kohti leirin sisäänkäyntiä. Jos siellä olisi joku vieras kissa, se ei pääsisi Kettupennulta pakoon! Virne nousi toisen suupielille.
“Minusta tulee parhain soturi ikinä”, nuori kissa mumisi itsekseen innostuneena, häntä heiluen puolelta toiselle.
//290 sanaa
