Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Siristin silmiäni kahdelle vieraalle kissalle, jotka olivat luvatta tunkeutuneet reviirillemme. He eivät vaikuttaneet vihamielisiltä, päinvastoin: tunkeilijat käyttäytyivät aika kohteliaasti. Kauempana heidän takanaan norkoili kolme muuta; kaikki vaikuttivat melko nuorilta, yksi oli vasta pentu. Kohotin hiukan kulmiani, kun toinen rohkeammasta kaksikosta ilmaisi haluavansa liittyä klaaniimme. Tiesin erään, joka tuskin riemastuisi asiasta.
”Olet oikeassa. Päällikkömme päättää, mitä tunkeilijoille tehdään”, vastasin kylmästi mittaillen samalla laikukasta kollia katseellani. Hän vaikutti joukkion johtajalta, ainakin innokkaampi tummanruskea kolli oli rauhoittunut hänen käskystään. Olin hiukan yllättynyt siitä, että hän tiesi ainakin jollain tasolla, millainen hierarkia klaanissamme oli. Toisaalta näillä seuduilla liikkui paljon erakoita, jotka olivat varmasti kuulleet klaaneista.
Vilkaisin Tuhkajuovaa vain huomatakseni soturin katseen jo kiinnittyneen minuun, aivan kuin hän odottaisi, että tekisin jotain. Tiesimme molemmat, että Henkäysvarjo ei katsoisi ollenkaan hyvällä, jos toisimme joukon erakoita leiriin. Heidän liittymisaikeensa eivät tietenkään parantaneet tilannetta, ja pelkäsin mitä tapahtuisi, jos Punatähti suostuisikin hyväksymään heidät klaaniin.
Meillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja kuin suostua heidän pyyntöönsä. Vaikka kissat olivat meitä nuorempia – ja todennäköisesti aika paljon kehnompia taistelijoita – heillä oli silti suuri ylivoima. Minun ja Tuhkajuovan pienikokoisuus ei auttanut asiaa. Ei olisi järkevää lähteä heidän kanssa taisteluun, jota tuskin voittaisimme. Kaksistaan emme muutenkaan olisi voineet pysäyttää viittä kissaa kirmaamasta leiriin.
”Selvä, saatte tavata päällikkömme. Mutta vain te kaksi tulette mukaamme”, murahdin nyökäten lähempänä seisovan kaksikon suuntaan. Käännyin sitten kolmen muun kissan puoleen terävä katse silmissäni. ”Te muut odotatte reviirimme ulkopuolella.”
Kohtasin Tuhkajuovan katseen. Olimme varmasti yhtä mieltä siitä, ettei tämä päättyisi hyvin – emme kuitenkaan voineet tehdä tässä tilanteessa muuta.
”Älkää kuitenkaan odottako lämmintä vastaanottoa”, tuhahdin kahdelle erakolle naurahtaen ilottomasti.
//Tuhka tai Into?
