Pihkapentu
Kirjoittaja: Nagini
Pihkapentu heilautti käpäläänsä ja osui kuivettuneeseen sammalpalloon, joka oli pitänyt hänelle seuraa jo hyvän tovin. Pallo lensi kaaressa korkealle ilmaan, ja Pihkapentu syöksyi sen perään. Hänen esillä olevat kyntensä tarttuivat pentutarhan kovaan maahan ja antoivat hänelle tarvittavaa tukea, kun hän loikkasi ilmaan ja ojensi etutassunsa kohti palloa. Kollin pitkälle ojennetut käpälät tarttuivat sammaleeseen ja hän tömähti maahan sammalpallo kynsissään.
Ylpeys puristi Pihkapennun rintaa, kun hän suoristi itensä ja ravisteli sammalpallon pois kynsistään. Hän oli harjoitellut viime päivät ahkerasti hallitsemaan pitkiä koipiaan, ja nykyään hän ei enää hoiperrellut niin pahasti kuin ennen. Vaikka sitä olikin välillä vaikea uskoa, harjoitus todella kehitti taitoja. Pihkapennun huulille nousi tyytyväinen virne. Sitten hän työnsi leikkikaverina olleeseen sammalpalloon vauhtia käpälällään ja se vieri pentutarhan reunalle. Kollia ei enää huvittanut tappaa aikaa sammalpallon kanssa, vaan hän halusi tehdä jotain muuta. Kaikkein mieluiten hän olisi halunnut päästä ulos tutkimaan reviiriä ja kouluttautumaan soturiksi, mutta se ei ollut mahdollista ihan vielä. Viimeisimmät päivät pentutarhassa olivat tuntuneet niin kovin pitkiltä, sillä Pihkapentu tiesi oman oppilasseremoniansa olevan pian edessäpäin. Kolli koki jo olevansa täysin valmis oppilaaksi, mutta ei voinut tehdä mitään nopeuttaakseen nimitystään, sillä hän ei ollut vielä täyttänyt kuutta kuuta. Siihen ei kuitenkaan voinut olla enää kovin kauaa, sillä Ruusutuikkeen pennut Jäätassu, Kylmätassu ja Hiutaletassu oli jo nimitetty oppilaiksi, eivätkä he olleet paljoa Pihkapentua vanhempia. Nyt oranssinruskealla kollilla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin odotella.
// 225 sanaa
