Lummetassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Suin turkkiani raukeana oppilaiden pesässä. Kun sain turkkini suittua venyttelin jäseniäni ja haukotelen hivenen ennenkuin tassutan silmät kirkkaina ulos pesästä valmiina uuteen päivään. Heti kun astuin ulos pesästä katseeni kiinnittyi nuoreen soturiin tuiskutuuleen joka ilmeisesti tutki tuoresaaliskasaa jonkin maukaan varalta ilmeisimmin. En tuntenut naarasta niin hyvin kuin olisin halunnut sillä en ole ollut naaran kanssa paljoakaan tekemisissä. Mutta niin paljon kuin minua selvästi vanhemmasta mutta kuitenkin nuoresta naarasta tiesin ja olin kuullut tiesin että tämä oli mukava. Nostan pörröisen ja pitkän häntäni pystyyn ja heilutelen sitä edestakaisin rauhalliseen tahtiin samalla kun tassutin kohti tuiskutuulta.
”Hei tuiskutuuli! Onko siellä jotain maukasta?” kysyn silmät loistaen toivoen että saisin naaraasta uuden ystäväni. Tähän mennessä olin onnistunut saamaan vain kamomillapyörteen.. Itse asiassa muiden kanssa olin vain jutellut enkä koskaan kysynyt haluaisivatko he olla ystäviä.. Niin ehkä minulla olikin ystäviä enemmän kuin yksi mutta vain yksi virallisesti! Muilta pitäisi kai kysyä. Pudistelen kuitenkin päättäni selvittäkseeni ajatuksiani ja keskityäkseni täysin tähän hetkeen ja tuiskutuuleen. Ja tajuan että tuiskutuuli katseli minua silmät sirrillä.
”Etkö kuullut mitä sanoin?” tuiskutuuli maukui vähän kärsimättömän oloisena. Säpsähdin tajutessani että en ollut kuullut mitään mistä naaras oli puhunut.
*Entä jos se oli jotain tärkeää??* ajattelen.
”Anteeksi olin ajatuksissani voisitko toistaa?” mauun nolona ja siirrän katseeni käpäliini.
”Ei se mitään lummetassu ei se mitään tärkeää ollut”, tuiskutuuli maukui ja laski häntänsä lavoilleni mutta veti sen nopeasti pois.
”No toivottavasti nähdään taas pian mutta minun täytyy nyt mennä metsästyspartioon” tuiskutuuli maukui. Nostin katseeni takaisin mustaan naaraasen siniharmaailla yksityis-kohdilla.
”Hei hei vain sitten.” mauun hymyilen.
*Minun ja tuiskutuulen ystävyys on alussa.. Tai ehkä ei.. Ehkä hän oli vain mukava koska olin hänen klaanitoverinsa?* ajattelen mutta pudistelen kuitenkin päätättäni selvittäkseeni ajatukseni ja vilkuilin sitten ympärilleni sen varalta että aukiolla olisi jokin muu mutta loppujen lopuksi sitten näin vain kamomillapyörteen joka työntyi juuri ulos pentutarhasta väsyneen oloisena turkki sotkussa.
*onkohan hänellä vaikeaa hierakkapennun ja katajapennun kanssa?” mietiskelen ja tassutan kunigataren luokse.
”Hei kamomillapyörre onko jokin hätänä?” kysyn silmät loistaen ja katselen tätä kiinteästi.
”Ovathan hierakkapentu ja katajapentu kunnossa?” kysyn huoli tabby-kuvioisen naaraan pennuista paistaen äänesäni. Kamomillapyörre nosti katseensa minuun silmät hämmenyksestä ammollaan.
”Toki he ovat kunnossa.. Minä vain tarvitsin vähän aikaa rauhassa joten tulin ulos pentutarhasta ja jätin Heidät mäntyviiksen seuraksi. Ei se kuitenkaan siitä johdu että he olisivat vaikeita tai mitään he ovat erittäin hyväkäytöksisiä ja hiljaisia.. Mutta minä vain ikävöin persiljapentua ja ajattelen häntä vain niin paljon kun katselen heitä.. Toivon vain että persiljapentu olisi voinut kasvaa heidän kanssaan..” kamomillapyörre maukui melko toivottoman kuuloisena.
”Epäilen vain että en ole tarpeeksi hyvä emo heille..” naaras lisää ja siirtää katseensa maahan.
”Ai.. Voinko auttaa jotenkin? En voi tehdä paljoakaan sen tiedän mutta entä jos voisin vaikka vahtia heitä mäntyviiksen Kanssa?” mauun katselen kamomillapyörrettä lämpimmästi. Naaras katseli minua kiitolisena ja päästi pienen kehräyksen.
”Totta kai voisit vaikka mennä heti?” naaras maukuu hymyilen. Nyökkään tyytyväisenä siitä että voisin auttaa ystävääni tämän pentujen kanssa ja entä jos saisinkin vielä tämän pennuistakin ystäviäni? Sen jälkeen työnnyn sisään pesään ja huomaan hierakkapennun ja katajapennun heidän ja kamomillapyörteen vuoteella katajapentu näytti olevan unessa mutta hierakkapentu näytti erittäin virkeältä istuskellessaan sisarensa vierellä ja siirtää sitten ruskean katseensa minua kohti ja tämän silmät laajenivat hämmästyksestä. Mäntyviiksikin katseli minua istuessaan parin hännänmitan päässä kahdesta pennusta.
”Mikä tuo sinut tänne lummetassu? Tulitko vaihtamaan makuualusemme?” mäntyviiksi kysyi hymyillen.
”En tullut kamomillapyörre suostui siihen että tulisin auttamaan sinua vahtimaan heitä -toisin sanoen ajattelen että voisin opettaa heille vaikka sammalpallon.” mauun silmät loistaen.
”Hyvä idea, mutta olisiko hyvä antaa katajapennun nukkua vielä hetki? Voit opettaa hierakkapennulle sammalpallon alkeet samalla kun odottelemme että katajapentu herää?” mäntyviiksi ehdottaa mutta vain pienen hetken naaraan sanottua asiansa katajapentu jo heräsikin ja istuuttui.
”No nyt voinkin opettaa sen molemmille samaan aikaan”, naurahdan ja siirrän hilpeän katseeni kahteen pentuun.
”Noniin haluatteko oppia leikkimään sammalpalloa?” kysyn häntääni heilutelen edes takaisin. Katajapentu vain tapitti minua ja mieleeni hyökyi jo ajatus siitä että naaras saattaisi olla mykkä- mutta eihän sitä tiedä ensi tapaamiselta saisi tietää ehkä hän vain ei halunnut puhella paljoa? Siirrän sitten katseeni hierakkapentuun joka nyökkyteli innokkaan näköisenä mutta ei hänkään puhua pukahtanut.
*hauskaa he eivät ole ilmeisesti yhtä puheliaita kuin heidän emonsa” ajattelen ja naurahdan hivenen.
”Ilmeisesti haluatte?” mauun. ”No ensinnäkin sammalpalloon tarvitaan sammalpallo kuten jo nimestäkin tajuaa”, lisään iloisena. Pennut nyökyttelivät ja olivat ilmeisesti ymmärtäneet asian laidan.
”Mistä saisimme sammalpallon?” kysyn kahdelta pennulta ja nostan häntäni ja alan heiluttella sitä edes takaisin ilmassa. Hierakkapentu vilkaisi katajapentua ja naaraan sisko kohautti lapojaan ennenkuin osoitti hännällään sammalpetiä heidän allaan mietteliään oloisena. Hierakkapentu vilkaisi hämmentyneenä kohtaa jota katajapentu oli hännällään osoittanut ja siirtää sitten katseensa minuun.
”Ehkä voisimme ottaa sammalvuoteesta vähän sammalta ja tehdä siitä pallon?” hierakkapentu vinkaisi hiljaisella ja kirkkaalla äänellä.
”Kyllä siitä saa tehtyä sammalpallon”, mauun ja vilkaisen hivenen kysyvästi mäntyviikseä joka katseli meitä omalla makuualussellaan istuen ja huomattuaan kysyvän katseeni musta naaras nyökkäsi hymyillen. Nyökkään takaisin ja otan vähän sammalta pentujen ja kamomillapyörteen vuoteesta – niin vähän että sammalpalan puuttumista ei lähes huomannut mutta kuitenkin niin paljon että sain tehtyä siitä pallon.
”Noniin nyt meillä on sammalpallo, nyt on aika aloittaa, sammalpallo on itse asiassa aika helppo peli sillä siinä vain kopitellaan sammalpalloa toisillenne.” mauun ja heitän sammalpallon hierakkapennun eteen ja naaras siirsi uteliaana katseensa sammalpalloon ennenkuin nosti sen ilmaan ja heiti sen takaisin. Nappasin sen lennosta koska pentu ei heittänyt sitä kovinkaan korkealle.
”Teidän kannattaisi mennä hivenen kauemmas toisistanne jota voitte leikkiä kahdestaan”, kehotan ja odotan että pennut erkaantuivaat toisistaan ja menivät kauemmas toisistaan. Koppaan sitten sammalpallon katajapennulle ja siirrän katseeni mäntyviikseen.
”Jätän sinut nyt yksin noiden kahden kanssa sillä minun pitää mennä”, mauun ja vilkaisen vielä kahta pentua hymyilen ennenkuin pujahdan ulos pentutarhasta. Kamomillapyörre ei ollut enää pentutarhan suulla vaan hän oli siirtynyt tuoresaalin lähipiirin hiljaisuusvarjon – isäni lähelle.
*he varmaan juttelevat yhdessä* ajattelen ja vilkuilen ympärilleni etsin virtaviimaa mestariani. Halusin tietää oliko naaraalla jotain minua varten tälle päivälle. Lopulta huomaan mestarini vaaleanharmaan turkin savunharmailla raidoilla ja muilla yksityiskohdilla turkissaan. Tassutan lähemmäs mestariani kunnes pysähdyn noin hännänmitan päähän. Virtaviima ei ollut vielä huomannut minua.
”Hei virtaviima! Onko sinulla jotain minua varten tänään?” kysäisen. Virtaviima katsahti minua sinivihreät silmät viirussa.
”Ei, mutta kun nyt olet siinä niin voit ihan hyvin mennä vaihtamaan klaaninvanhinten maakuualuset”, virtaviima töksäytti.
”Selvä”, mauun ja käännyn ympäri lähteäkseni hakemaan sammalta sammalvarastoltamme. Ja sitten tassutinkin jo klaaninvanhimpien pesään. Sisään päästyäni pudotan sammalleet maahan.
”Hei tulin vaihtamaan makuualusenne”, mauun hymyillen. Klaaninvanhimmat kalmakuu ja hämypilvi kääntyivät minua kohti. Molemmat nousivat seisomaan ja siirtyivät sivuun jotta voisin vaihtaa heidän maakualusensa ongelmitta. siirrän vanhat maakualuset sivuun kasaksi ja menin sitten suuaukolle hakemaan uudet. Noukin osan sammalista suuhuni ja tassutin hämypilven makuualusten luokse pudotin sammalet suustani ja aloin taputtelemaan tassuillani sammalista mukavahkon pedin ja siirryn sivuun jota hämypilvi voisi halutessaan mennä takaisin makuulle. Naaras asettuikin maakulle kehräten. Hain loput sammalet suuaukolta ja siirryin sitten kalmakuun maakualusiin ja taputelin nekin tassuillani mukaviksi. Kun olin valmis nousin seisomaan ja nappasin likaiset sammalet suuhuni ja vein ne pois pesästä ja tassutin tarpeiden teko paikalle jätäen ne myös sinne ja palaan aukiolle. Vilkuilen ympärilleni ja huomaan yllätäen veljeni harakkatassun ja päädyn kipittämään tämän luo.
”Hei harakkatassu! Miten menee?” kysyn innokkaan oloisena eripari silmät loistaen.
//harakka?
KP-boosti käytössä
