Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Oletko kunnossa, Orvokkisydän? Olet niin kauhean hiljainen.” Lumikkoviiksi jatkoi: ”Onko kaikki hyvin?” Huomasin Mäyräkynnen ahdistuneen ilmeen, kolli katsoi käpäliinsä. Punastuin turkin alla, onneksi kukaan ei voinut nähdä sitä. Käänsin katseeni taivaalle ja yskäisin.
”Kysyin, että onko kaikki hyvin?” Lumikkoviiksi toisti ja katsoi minua odottavasti. Käänsin katseeni Lumikkoviikseen, hän odotti vastausta. Minun oli pakko sanoa jotakin.
”Tuota, puhuimme yksityis asioista. Jotka koskevat tulevaisuutta.” Sanoin ja käänsin katseeni Mäyräkynteen. Kolli nyökkäsi, hän näytti helpottuneelta, kun en paljastanut totuutta.
”Aivan, ymmärrän.” Lumikkoviiksi sanoi ja hihitti. Toivoin ettei naaras arvannut oikein, että olimme puhuneet pennuista. Hihityksestä päätellen, hän oli arvannut jotain sinnepäin. Halusin vaihtaa puheenaihetta, joten päätin keskustella jotain.
”Miktä teistä tuntuu kun saamme nukkua ensimmäisen yön sotureidenpesässä? Minua ainakin jännittää!” Sanoin onnellisesti ja katselin Mäyräkynttä ja Lumikkoviikseä. Mäyräkynnen ilme kirkastui, odotin innolla heidän vastausta.
”Jännittävää!” Mäyräkynsi ja Lumikkoviiksi sanoivat samaan aikaan ja nauroivat. Minäkin aloin nauramaan. Minusta heidän seurassaan oli mukava olla. Olin onnekas, kun minulla oli paras ystävä ja kumppani! Minusta tuntui että elämä hymyilee, ja niinhän se tekikin. Mieleeni juolahti kysymys jonka tahdoin kysyä Lumikkoviikseltä. Virnistin kysymykselleni, ja keräsin rohkeutta kysyä sitä.
”Lumikkoviiksi?” Aloitin hymyillen.
”Niin?” Hän vastasi ja käänsi sinisen katseensa minuun.
”Oletko ajatellut hankkia kumppania joskus?” Kysyn varovaisesti ja hymyilin.
//Lumikko? Mäyrä?
