Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto kuunteli ärsyyntyneenä, miten Pimentovarjo yritti pyyhkiä Jääviillon panoksen kokonaan pois suunnitelmistaan. Hän antoi mustan naaraan puhua loppuun, ennen kuin avasi suunsa:
”Alkaako sinulla muisti pätkiä, Pimentovarjo?”
Varapäällikkö käänsi terävän, kysyvän katseen punaturkkisen soturin suuntaan. Jääviilto pyöritteli silmiään.
”Et sinä petturia kahdestaan Henkäystähden kanssa etsi, kyllähän minäkin olen täällä sinua auttamassa”, Jääviilto sähisi niin kovaan ääneen, että muutkin partion jäsenet kuulivat sen. Hän ei tullut lainkaan ajatelleeksi mitä suustaan päästi, mutta hän vain tahtoi saada ansaitsemansa kunnian petturin löytämisestä.
”Sitäkö tämä siis oli?” Kyyhkypyrähdys kivahti, ”epäilettekö te, että me olisimme pettureita?”
Jääviilto mulkaisi inhoten nuorempaa naaraskissaa.
”No emme”, kolli tuhahti ja käänsi katseensa eteenpäin, vain huomatakseen Pimentovarjon tuijottavan häntä tuima ilme kasvoillaan.
”Mikä sinuakin taas risoo?” punaturkkinen soturi kysyi mustaturkkiselta naaraalta. Pimentovarjo päästi ilmoille turhautuneen huokauksen ja pudisteli päätään, kääntäen sitten katseensa eteenpäin. Partio jatkoi matkaansa kaikessa hiljaisuudessa. Ainoastaan Leppävarjo avasi suunsa höpötelläkseen jotain omiaan. Kukaan ei noteerannut tabbykuvioisen soturin höpötyksiä millään lailla.
Leiriin päästyään Pimentovarjo komensi Jääviillon perässään kaatuneen kuusipuun taakse, aivan vesiputouksen lähettyville.
”Sinä aloit sooloilla”, varapäällikkö totesi kylmällä äänellä. Jääviilto siristeli jäänsinisiä silmiään.
”Enpäs alkanut”, kolli vastusteli murahtaen, ”sinä itse yritit viedä minun kunniani!”
Jääviilto katsoi varapäällikköä vihaisesti. Hän ei voinut uskoa sitä, että nyt myös Pimentovarjo yritti tehdä samaa kuin Jääviilto. Kollista tuntui pahalta, ettei musta soturikaan näyttänyt ymmärtävän, miten epäreilusti hän oli käyttäytynyt Jääviiltoa kohtaan..
//Pimento?
