Myrkkytassu
Kirjoittaja: Käärme
Olin puoliunessa, mutta kuitenkin kuulin kuinka joku tuli sisään pesään ja, että viereisellä pedillä ollut pentu lähti makuualuseltaan supattelemaan sisälle tulleen kissan kanssa jotain. En uskonut asian kuuluvan minulle tai olevan tärkeä joten en välittänyt. Hetken päästä vaaleanharmaa pentu siirtyi taas viereiselle pedille lepäämään.
”Sinulla tuskin on sisaruksia. Jo yhdessä sinunkaltaisessasi pennussa on ollut riittävästi haastetta vanhemmillesi”, naaras sanoi minulle heilautin korviani ja nostin katseeni kohti pentua. Pupillini suurenivat surusta, kun ajattelin kuollutta sisartani. En tykännyt aiheesta puhumisesta lainkaan.
”Kukas täällä kävi ja et edes esitellyt itseäsi”, sanoin ja yritin vältellä kysymykseen vastausta. Katsoin pennusta poispäin, koska en voinut kohdata pienen naaraan katsetta.
”Miksi kysyt sitä nyt?” hän naukaisi. ”Kysyin sinulta kysymyksen”, katselin edelleen muualle.
”Noh siis…” yritin edelleen vältellä kysymystä. Naaras kohotti kulmiaan odottavasti. Huokaisin hyvin hiljaa ja nousin istumaan.
”No oli minulla sisko… Kyypentu, mutta hän ei ole täällä enää…” naukaisin hiljaa ja yritin estää kyynelten tuloa silmäkulmiini. Olisin niin toivonut kauniin harmaan naaraan olevan edelleen luonani auttamassa minua kestävään kaikkia näitä ympärilläni olevia typeryksiä. Muistin naaraan pirteänä vaikkakin erittäin heikkona ja osasin arvata, että hänestä olisi tullut mainio soturi.
Aloin repiä sammaltuppoja makuusijalta. *Miksi parantaja olivat niin turhia. Eivät osanneet edes pitää yhtä pentua hengissä!* ajattelin raivoissani ja tunsin kuinka karvani alkoivat nousta pystyyn ja pupillini alkoivat kaveta pieniksi ohuiksi viiruiksi. Lopulta vain ärähdin ja lysähdin sammalille korvat luimussa ja kaikki elämänhalu pois imeytyneenä.
//virta
