Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Punatähti oli tehnyt Aaltotassusta soturin, ja naaras tunnettaisiin tästä lähtien nimellä Aaltosalama. Sulkavirta oli katsonut ylpeänä ystävänsä nimitystä, joka tuttuun tapaan oli yhtä koruton kuin aina. Raidallinen naaras oli hurrannut tuoreen soturin uutta nimeä kovaan ääneen.
Naaraan teki pahaa myöntää, mutta nyt hän oli oikeastaan vain iloinen, ettei ollutkaan saanut Aaltosalamaa omaksi oppilaakseen. Tattitassu oli siskoaan selkeästi hitaampi oppimaan, ja kaksikko oli aivan eri tasoilla. Tattitassu ei olisi vielä hetkeen valmis ansaitsemaan soturinimeään. Se tarkoitti sitä, että Sulkavirta pysyisi klaanissa vielä ainakin hetken. Mutta heti Tattitassun soturinimityksen jälkeen, naaras joutuisi jättää synnyinklaaninsa. Niin hän oli sopinut Ruskalinnun kanssa, eikä soturi aikonut rikkoa lupaustaan. He olivat sopineet, etteivät tapaisi vähään aikaan. Riski kiinnijäämisestä oli liian suuri. Sulkavirta ei halunnut tulla karkotetuksi, vaan lähteä vapaaehtoisesti. Se takaisi, että hän voisi tulevaisuudessa palata, jos asiat eivät menisikään niin kuin piti.
Kun Kalmakuu ja Tattitassu olivat onnitelleet Aaltosalamaa, Sulkavirta asteli kohti vastanimitettyä soturia. Aaltosalama käännähti heti ympäri kuullessaan ystävänsä lähestyvät askeleet.
”Nyt et pääse minusta eroon edes nukkumaan mennessäsi. Joudut sietämään kuorsaustani vastedes joka yö!” Aaltosalama virnisti kiusoitellen. Sulkavirta painoi leikillään käpälänsä itseään nuoremman, mutta suurikokoisemman naaraan kasvoille. Aaltosalama loikkasi taaksepäin ja ravisteli päätään irvistäen.
”Ettäs kehtaat!” punaruskea naaras henkäisi ylidramaattisesti. Sulkavirta tunsi ystävänsä ja osasi kertoa, ettei tuo ollut tosissaan. Raidallinen naaras kohautti lapojaan ja oli jo heittämässä ilmoille jotakin vitsikästä, mutta perui aikeensa huomatesasaan Aaltosalaman vakavoituneen katseen. Punaruskean naaraan katse oli kohdistettu Sulkavirran taakse, ja myös raidallinen naaras kääntyi katsomaan, mitä hänen ystävänsä katsoi.
Sulkavirta tunnisti Kalmakuun ja Pikkukaaoksen varsin läheisissä tunnelmissa leirin kallion seinämän vieressä. Punaruskea kolli hymyili Pikkukaaokselle, jonka suu kävi. Vesiputouksen pauhu ja ympärillä olevien kissojen puheensorina peittivät alleen kaksikon puheet. Sulkavirta kääntyi taas ystävänsä puoleen.
”Isäsi on alkanut viettämään aika paljon aikaa Pikkukaaoksen kanssa”, raidallinen soturi teki huomion, jonka Aaltosalama oli takuulla jo itsekin tehnyt.
//Aalto?
// 297 sanaa
