Pyörretassu

286 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Ruska

Olin ollut harjoituksissa juuri Toivetassun kanssa, minua hiukan huimasi mutten antanut asian häiritä. Katselin aukiota ja huokaisin, niin monta kissaa joita en tunne hyvin! Katselin aukiota, ja etsin tuttuja kissoja, joiden kanssa voisin jutustella. Virnistin kun näin emoni, Orvokkisydämmen, istuvan sotureiden pesällä. Jolkottelin tämän luokse iloinen hymy kasvoillani. ”Päivää”, tervehdin emoa hymyillen, ja istuuduin tämän viereen. Päätäni särki hieman, mutta luulen että se johtuu vain harjoituksista. ”Hei rakas”, emo vastasi lempeä hymy kasvoillaan, ja nuolaisi korvan nipukkaani. Hymyilin hänelle takaisin ja avasin suuni. ”Olin äsken harjoituksissa”, sanoin Orvokkisydämmelle hymyillen. Orvokkisydän nyökkäsi ja katseli aukiota. ”Sehän on hienoa, sinusta tulee mahatava soturi klaanillemme”, emo sanoi ylpeästi ja katseli aukiota. Tunsin huimausta ja painauduin maata vasten. Orvokkisydän katsahti minua huolestunut pilke silmissään. ”Onko kaikki hyvin? Oletko juonut tarpeeksi? Tai syönyt? Oletko kipeä? Et kai ole saanut sitä kamalaa tautia?” Orvokkisydän kysyi huolestuneesti ja hyppäsi seisomaan. ”Kaikki on hyvin, ei tässä mitään, pientä päänsärkyä harjoituksista”, sanoin rauhoittelevasti remolleni ja samalla kova päänsärky ja huimaus iski. ”Oletko varma? Et näytä terveeltä?” Orvokkisydän varmisti. ”Ei, ei ole, huimaa”, sanoin ja yskäisin, muutama veripisara lennähti kurkustani Orvokkisydämmen kauniin valkoiselle turkille, samalla Orvokkisydän hyppäsi pystyyn hädissään. ”Sinulla on se! Äkkiä Hehkuaskeleen luo!” Orvokkisydän huudahti kauhuissaan. Nousin huterin jaloin seisomaan, ja nojasin vasten pienikokoisen Orvokkisydämmen kylkeä. Jalat eivät kantaneet hyvin, huimasi, päätä särki ja yskitti. Orvokkisydän saattoi minut parantajan pesälle, ja Hehkuaskel otti meidät vastaan. ”Rakastan sinua, toivon että sinulle ei käy mitään”, Orvokkisydän sanoi hyvästiksi ja lähti. Hehkuaskel saattoi minut vuoteelle ja huokaisi raskaasti. ”Päivä päivältä vain enemmän sairaita”, hän totesi ja antoi muutaman yrtin. ”Näiden pitäisi auttaa, mutta ne eivät paranna sinua”, Hehkuaskel totesi ja antoi muutaman lehden. Söin ne ja yskin, nyt vasta tajusin, millaisessa vaarassa olen.

Author: Elandra