Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
”Tuo muistutti jo vähän enemmän uimista”, sanoin Varistassulle ilmeettömänä, ”nyt sinun täytyy vain uida enemmän ja enemmän, jotta pääsemme hiomaan tekniikkaasi ja oppimaan uusia asioita. Uiskentele tässä rantavedessä loppuharjoitusten ajan. Jatkamme jonain toisena päivänä uusilla asioilla.”
Varistassu ei näyttänyt järin innostuneelta, mutta kolli tyytyi nyökkäämään. Hän näytti harkitsevan hetken, ennen kuin irrotti jalat hiekkapohjasta ja antoi veden kannatella itseään. Varistassun uiminen oli hidasta ja jokainen liikkeet harkittuja, välillä kolli sekosi niissä ja alkoi upota pinnan alle. Silloin hän löi jalat takaisin pohjaan ja yritti uudestaan.
Seurasin poikani toimia sivusta. Pieni pettymys kaihersi rinnassani, kun jouduin myöntämään, että harmaasta kissasta tuskin tulisi taitavaa uimaria. Saatoin vain toivoa, että Varistassu tajuaisi jonain päivänä uimisen tärkeyden ja tahtoisi sen myötä opiskella ahkerammin. Nyt kollin työskentely näytti väkinäiseltä, eikä kissan turhautumista voinut olla huomaamatta.
Oloni oli hyvin ristiriitainen, sillä normaalisti olisin halveksinut kissaa, jota jouduin opettamaan vasten kissan omaa tahtoa. Nyt tahdoin vain yrittää kovemmin, halusin saada Varistassun ymmärtämään, miten tärkeää taitoa hän parhaillaan opetteli. Halusin, että Varistassusta tulisi koko klaanin taitavin ja kunnioitetuin soturi. Minä olin päättänyt tehdä hänestä sellaisen, halusi hän itse sitä tai ei. Sellaista emon rakkaus pentuaan kohtaan oli. Olisin valmis tekemään Varistassun vuoksi mitä vain, jopa kuolemaan.
”Eiköhän se riitä jo tältä päivältä”, sanoin ravisteltuani päästäni pois häiritsevät ajatukset kuolemasta ja rakkaudesta. Varistassu lopetti uimisen heti ja käveli rantaan.
”Kun nouset vedestä, on tärkeää kuivata turkkisi jottet vilustu. Ravistele enimmät vedet pois, ja kuivaa nuolemalla sen verran, että pystyt kävelemään leiriin”, ohjeistin kissaa, joka oli kuullut ohjeeni aiemminkin. Varistassu seurasi esimerkkiäni ja ravisteli turkkiaan kuivaksi. Vesipisarat lensivät rantahietikolle. Poikani seurasi perässäni pois hiekalta. Nurmella turkin kuivaaminen oli miellyttävämpää, sillä hiekka sotki inhottavasti koko turkin.
”No, mitä mieltä olit uintiharjoituksista?” esitin Varistassulle kysymyksen, johon uskoin tietäväni jo vastauksen.
//Varis?`
// 288 sanaa
