Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
//TAISTELUTARINA (317 sanaa = 3 TaP)//
Istuuduin alas ja huokaisin syvään. Olimme kulkeneet Aaltosalaman kanssa kauemmas taistelukentältä hengähtämään hetkeksi, ja pientä hengähdystaukoa minä totisesti tarvitsinkin. En ollut vakavasti haavoittunut, en sinne päinkään. Pahimmat taistelussa saamani vammat olivat vain pieniä naarmuja, jotka paranisivat parissa päivässä. Olin kuitenkin väsynyt. Pelkkä jatkuva liikkeessä oleminen oli jo raskasta, mutta oli myös uuvuttavaa olla niin monen kissan keskellä. Samaan aikaan minun piti pitää silmällä eloklaanilaisia, omia klaanitovereitani ja tietenkin Aaltosalamaa. Kaipasin vain hetken rauhaa.
Nostin katseeni Aaltosalamaan, kun hän kysyi minulta mielipidettäni taistelun kestosta. Kohautin lapojani.
”En osaa ollenkaan arvioida”, sanoin huokaisten ja nuolaisin rinnassani olevaa naarmua. ”Minusta tuntuu, että kumpikin puoli jaksaisi taistella hamaan loppuun asti. Jotain on tapahduttavat, jotta taistelu päättyy. Tai sitten tosiaan taistelemme vain siihen asti, ettei kukaan ole enää tolpillaan.”
Sitä en toivonut, eikä toivonut varmaan kukaan muukaan. Molemmat puolet olivat kuitenkin määrätietoisia ja halusivat voittaa. Taistelussa oli kuitenkin kyse metsän kohtalosta, ei mistään vähemmästä. Saattaisi käydä niin, että taistelu loppuisi vasta sitten, kun kaikki olisivat tappaneet toisensa. Tai, tajusin, kun Mesitähti olisi kuollut: sehän oli Keijukaisen tavoite. Kenties olisi kaikille helpompaa, jos Mesitähti antautuisi tapettavaksi. Silloin säästyisimme liialta veren vuodattamiselta.
Lepäsimme vielä hetken, ennen kuin lähdimme kulkemaan takaisin. Olisin hyvin mielelläni jäänyt vielä aloilleni, mutta velvollisuus kutsui. Sitä paitsi Aaltosalama ei ollut ainoa kissa tässä taistelussa, josta välitin. Halusin myös varmistaa, että Tuhkajuova ja Henkäystähti olivat kunnossa.
Tuntui, kuin olisimme astuneet toiseen maailmaan kävellessämme takaisin aukiolle. Taisteluhuudot ja villi sähinä täyttivät ilman. Siellä täällä makoili sekä eloklaanilaisten että kuolonklaanilaisten ruumiita, ja verilammikot täplittivät maata. Olisin voinut vain paeta paikalta ja unohtaa koko taistelun, mutta en ollut aivan niin kunniaton.
Käännyin Aaltosalaman puoleen, mutta huomasin, että naaras olikin jo kadonnut jonnekin huomaamattani. Vilkuilin ympärilleni etsien naaraan tuttua, punaruskeaa turkkia, kun huomasin hänet kauempana jonkun eloklaanilaissoturin hyökkäyksen kohteena. Olin jo lähdössä naaraan suuntaan, kun valkoinen eloklaanilaiskolli, jonka tunnistin Väärävarjoksi, pysähtyi eteeni. Tuhahdin ärsyyntyneenä ja valmistauduin taistelemaan. Samalla vilkuilin punaturkkisen naaraan suuntaan. Pärjäisikö Aaltosalama yksin?
//Aalto?
KP-boosti käytössä
