Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Seuraani oli liittynyt kissa, jonka kanssa kenties kaikkein vähiten halusin olla missään tekemisissä. Jääviilto oli aina ollut piikki jokaisen kuolonklaanilaisen lihassa; tuntui, että soturin elämän tavoitteena oli saada muut vihaamaan häntä. Siinä hän oli jo hyvää tahtia onnistumassa minun kohdallani, vaikka olin aina ajatellut, ettei ollut fiksua täyttää ajatuksia muilla kissoilla. En halunnut tuntea muita kissoja kohtaan mitään, sillä niin oli helpompaa.
”Minua ei haittaa olla syömättä, jos joku muu tarvitsee riistaa minua enemmän”, sanoin viileästi. Karuimmat lehtikadon ajat olivat jo takana, mutta riistasta oli silti pulaa. Kuolonklaanille parasta oli se, että klaaninvanhimmat, kuningattaret, pennut ja oppilaat saivat syödäkseen. Minä olin pelkkä soturi ja sen verran sitkeä, että nälkä kuului rooliini.
”Sinä voisit harkita jättäväsi pari ateriaa välistä. Alat vielä näyttää pulskalta kuin kotikissa”, napautin hymtillen jäisesti. ”Ehkä voisitkin jo muuttaa kaksijalkalaan? Kuolonklaani ei tee mitään soturilla, joka ei siedä edes pientä nälkää. Milloin olet edes viimeksi saanut kiinni riistaa klaanille?”
//Jää?
//151 sanaa
