Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kaksijalka oli sulkenut Aaltosalaman ja Varissulan hirviön sisään. He olivat yhä jumissa häkissä, ja Aaltosalamasta tuntui, että tila hänen ympärillään väheni joka hetki. Kumpikaan heistä ei voinut tietää, mihin kaksijalka tunkisi heidät seuraavaksi.
”Mitäs nyt?” Varissulka kysymys palautti Aaltosalaman huomion takaisin nykyhetkeen. Kaksijalka oli sulkenut perässään luukun ja kadonnut johonkin.
Ennen kuin punaruskea soturitar ehti vastata mitään, hän kuuli hirviön toisesta päästä uuden kolahtavan äänen ja kaksijalan vihaista puhinaa. Sitten hirviö heräsi eloon heidän ympärillään, ja Aaltosalama tunsi sen nytkähtävän liikkeelle. Hän katsahti Varissulkaan kauhuissaan.
”Me taidamme olla matkalla jonnekin”, hän kuiskasi ääni värähtäen. ”Jonnekin, joka on kaukana klaaneista.”
Varissulka vastasi hänen epätoivoiseen katseeseensa. Aaltosalama ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Sähkötuho ei ollut valmistanut häntä mihinkään tällaiseen koko koulutuksen aikana. Häkki oli liian kova pala purtavaksi, eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia hirviötä ja täysikasvuista kaksijalkaa vastaan. Toisaalta luovuttaminenkaan ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä Aaltosalama ei halunnut kuolla säälittävästi ruikuttaen – se ei ollut Kuolonklaanin soturin arvolle sopivaa.
”Ehdotan, että katsomme, miten tämä päättyy. Jossain vaiheessa kaksijalan on kuitenkin pysähdyttävä ja otettava meidät täältä ulos”, Aaltosalama arveli, vaikka ei ollutkaan siitä niin varma. Yhtä hyvin hirviö saattaisi kuljettaa heitä loputtomiin asti ja he nääntyisivät nälkään tai menehtyisivät nestehukkaan.
Kului jonkin aikaa. Aaltosalama ei osannut yhtään arvioida, kuinka kauan. Kyseessä saattoi olla vain muutama hetki tai sitten puoli päivää – jokainen hirviön sisällä vietetty sekunti tuntui ikuisuudelta. Yhtäkkiä hirviö kuitenkin hidasti, kunnes pysähtyi kokonaan. Aaltosalama odotti sydän kurkussa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
//Varis?
