Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta puri hammastaan kuunnellessaan ystäväänsä. Epäilemättä Aaltosalaman puheissa oli pointtinsa… Kuolonklaanin lait eivät varsinaisesti kieltäneet haavoittuneiden eläinten pelastamista, mutta Henkäystähti voisi ajatella Sulkavirran asettuvan klaaniaan vastaan, jos hän ei antaisi klaanitovereidensa syödä haavoittunutta lintua. Jos Henkäystähti saisi tietää, se voisi olla haitaksi Sulkavirralle ja ennen kaikkea Lokkimielelle… Hänen poikansa ei ollut puhdasverinen ja vaikka Lokkimieli olikin ansainnut Henkäystähden luottamuksen, voisi Sulkavirran touhut vaikuttaa myös siihen, miten päällikkö näkee naaraan jälkikasvun. Mutta Sinilintu… Hän olisi halunnut pelastaa linnun hinnalla millä hyvänsä. Sulkavirta oli vaikeassa tilanteessa. Oliko kuolleen sisaren toiveiden kunnioittaminen todella niin tärkeää, että Sulkavirta riskeeraisi hyvän elämänsä Kuolonklaanissa? Jos Sulkavirta menettäisi päällikön luottamuksen, hänestä tulisi leirin vanki ties kuinka pitkäksi aikaa, kenties koko loppuiäkseen.
”Entä jos… Entä jos me piilotamme linnun rajan toiselle puolen ja käymme katsomassa sitä päivittäin?” Sulkavirta ehdotti. Hän ei voisi jättää lintua tähän kuolonklaanilaisten armoille. Jos lintu olisi rajan toisella puolen, kuolonklaanilaiset tuskin löytäisivät sitä.
”Voisitko sinä auttaa minua vielä vähän, Aaltosalama? Siirretään lintu pois täältä, jonnekin turvallisempaan paikkaan”, harmaanruskea naaras ehdotti epämukava ilme kasvoillaan. Hän toivoi, ettei joutuisi tekemään tätä kaikkea yksin, ilman Aaltosalamaa.
//Aalto
