Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Tallustin partioni luokse uloskäynnin viereen. Mukana olivat Tuimakatse, Tattihalla sekä partiota johtava Latvaruusu.
”Nyt kun kaikki ovat paikalla niin lähdetään. Merkataan tässä partiossa Lehtikuusilaakson viereinen raja”, vanhempi soturinaaras naukui. Rajapartio sopi minulle, sillä riistaa ei ollut juuri nyt kamalan paljon enkä halunnut huolestuttaa itseäni vieläkin lisää vain riistan määrällä. Lehtikato oli tuloillaan ja se tietäisi pitkiä nälkäkausia niille, jotka antoivat oman osansa muille. Minä en pystynyt noudattamaan klaanin yhteistä sopimusta siitä, että soturientehtäviä hoitavat söivät ensin. Yleensä vain sanoin syöneeni ja painuin pois kuningattarien tieltä. Latvaruusu ja Tattihalla vetelivät minun ja Tuimakatseen ohitse. Toinen soturi tokaisi minulle jotain Latvaruusun hyvällä puolella pysymisestä ja murahdin myöntävästi. Tassutimme partion pään kiinni ja Latvaruusu jo tiuskikin uloskäynti tunnelin päässä. Osasin jo jättää moiset huomiotta, koska ei naaras oikeasti olisi lähtenyt metsään ilman partiotaan, mutta Tattihalla näytti ottavan itseensä. Vilkaisin häntä ja Tuimakatsetta, mutta tulin tulokseen että hiljaa pysyminen olisi parasta tällä kertaa. Tuimakatse ei näköjään yhtynyt ajatukseeni, sillä tuo avasi suunsa ja sanoi: “Nuo sanat taisivat olla tarkoitettu minulle.”
Aistin Tuimakatseen sanoissa ja sävyssä sellaista huvittuneisuutta, joka sai hänen sanansa sijoittumaan päässäni vitsailun rajojen sisälle.
“Ei teillä nuoremmilla käy koskaan aika näin pitkäksi?” Tuimakatse huikkasi minun ja Tattihallan suuntaan. Vilkaisin kollia, mutta hän ei vaikuttanut puheliaalta, joten minun olisi varmaan vastattava.
“Kyllä minulla ainakin käy, mutta rajapartiot ovat todella mieleeni”, nau’uin kohteliaaseen sävyyn. Yritin olla mahdollisimman myöntelevä, enkä aiheuttaa sen suurempaa puhetta partiossa, koska sen jäsenet eivät vaikuttaneet minun henkisiltäni kissoilta.
“Niin, pidätkös enemmän rajapartioista kuin saalistamisesta?” Tuimakatse jatkoi. Vilkaisin Latvaruusuun ja miltei odotin hänen keskeyttävän keskustelun jollain terävällä kommentilla, mutta sitä ei tullut joten minun oli taas vastattava. Todella pidin saalistamisesta viherlehden aikaan, mutta en näin kylmän ja märän sään aikaan.
“Mielipiteillä ei ole väliä. Saalistaminen on tärkeää ruuan saannin kannalta, mutta rajapartiointi taas klaanin turvallisuuden kannalta”, totesin ja vilkuilin tummanharmaaseen kolliin. Hän vain hymähti. Ehkä jatkaisi myöhemmin tai sitten olisi hiljaa loppu partion.
//Tuima?
