Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
//TAISTELUTARINA//
Eloklaanilainen naarassoturi oli yllättävän nopea, vaikka pysyinkin hänen perässään. Hänen iskunsa olivat vauhdikkaita, mutta niistä puuttui voima. Ne harvat, jotka osuivat, eivät juuri tuntuneet missään. Tein omat liikkeeni harkiten aina, kun naaraan puolustukseen ilmestyi sopiva aukko. Hän olisi ollut helppo vastus, jos iskuni olisivat oikeasti tehonneet häneen. Nuori soturi oli nimittäin kummallisen kestävä ja lukuisten hyökkäysteni jälkeen edelleen tolpillaan. Siristin silmiäni ärsyyntyneenä, kun jälleen kerran soturi selvisi napakasta läimäisystäni hänen kasvoihinsa. Oma pääni olisi varmasti mennyt pyörälle samanlaisesta lyönnistä.
Taistelu vaikutti väsyttäneen Aaltosalaman, mutta huomasin naaraan lähestyvän meitä määrätietoisesti. Kaksin voimin päihittäisimme eloklaanilaisen soturin helposti. Kun klaanitoverini syöksähti vastustajaani kohti, tämän huomio herpaantui ja pääsin loikkaamaan eloklaanilaisen selkään. Raastin hänen selkäänsä kynsilläni minkä kerkesin karvatuppojen lennellessä sinne tänne. Samalla Aaltosalama puri kiinni hänen jalkaansa. Voitonriemuisesti iskin hampaani naarassoturin kaulaan aikeenani antaa tappava isku, mutta aivan yllättäen eloklaanilainen alkoi rajusti pyristellä itseään vapaaksi. Liike yllätti minut: olin olettanut hänen jo puoliksi luovuttaneen. Tasapainoni petti – en ollut koskaan ollut kovinkaan ketterä kissa – ja horjahdin maahan naaraan päältä. Saatoin vain katsoa, miten hän pyrähti juoksuun jonkun klaanitoverinsa apuun.
Puuskahdin ärsyyntyneenä. Jälleen yksi eloklaanilainen oli luikerrellut otteestani. Olinkohan ruosteessa? Ainakaan en ollut joutunut pitkään aikaan taistelemaan kunnolla muita kuin kettuja ja mäyriä vastaan.
Vilkaisin vierelläni huohottavaa Aaltosalamaa.
”Oletko kunnossa?” kysyin terävästi etsien soturin kehosta vakavampia vammoja. ”Taistelu ei ole vielä ohi, vaikka en uskokaan että tämä enää kauaa kestää.”
//Aalto?
