Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Odotin malttamattomana Hehkulammen läheisyydessä Punatähden ja Henkäysvarjon paluuta. Kaksikko oli poistunut heti paikalle päästyämme keskustelemaan kahdestaan. Kuuluolan sisäänkäynti oli melko lähellä meitä. Istuimme suuren kallion vierellä. Olin suunnannut katseeni kohti Hehkulampea. Sen keskusta oli alkanut sulaa hiljalleen. Hiirenkorvan aurinko lämmitti lunta joka paikassa. Lumen alta tunkeutui esille joitakin kaisloja. Viherlehtisin eteemme avautuva alue olisi kuulemma pääosin kaislikkoa. Se antoi suojaa joillekin vesilinnuille, jotka viihtyivät Hehkulammen kupeessa.
“Aloitatte tehtävän suorittamisen heti, jotta muiden ei tarvitsisi odottaa vastauksianne liian kauaa”, Punatähti aloitti palatessaan luoksemme. Henkäysvarjo oli ottanut paikkansa päällikön viereltä. Minua vastassa olivat Jäätassu ja Haaskatassu.
“Tehtävänänne on kehitellä hyökkäys Kuolonklaanin leiriin. Kuvitteelliseen hyökkäykseen osallistuu kymmenen kissaa, jotka eivät ole aiemmin käyneet Kuolonklaanin leirissä. Kuvitelkaa olevanne näiden kissojen ohjaaja, ja kehitelkää mahdollisimman hyvä hyökkäysstrategia. Voitte päättää mihin aikaan päivästä hyökkäätte, mistä suunnasta ja lähes kaiken. Erityistilaisuuksia – kuten esimerkiksi nämä harjoitukset – ei lasketa, vaan kyseessä on ihan tavallinen päivä”, päällikkö selitti niin ymmärrettävästi kuin suinkin pystyi. Sain heti kiinni ajatuksesta ja halusin voittaa. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään, kun Henkäysvarjo jatkoi:
“Jos mietitte tehtävän vaaroja, niin ei hätää; jos keksitte hyvän suunnitelman, kiinnitämme leirissä oleviin aukkoihin huomiota erityisesti. Kerrotte lopuksi kaikille oppilaille suunnitelmanne, ja he mestareineen päättävät parhaan suunnitelman. Onnea.” Nyökkäsimme kaikki, mutta kukaan ei sanonut mitään. Nousin ylös ja kävelin lähemmäksi Hehkulammen rantaa. Sain ajatuksen kulkemaan paremmin yksinäni. Muiden liikehdintä tai esimerkiksi katse ei häirinnyt minua täällä.
Aurinko oli lähtenyt jo laskemaan, kun kaikki oppilaat olivat koolla. Esitimme yksitellen omat suunnitelmamme muille, jonka jälkeen lähdimme hetkeksi etäämmälle. Oppilaat sekä mestarit tekivät päätöksensä. Lopulta palasimme takaisin heidän luokseen. Oppilaista Taivastassu sai puheenvuoron.
“Eniten ääniä oppilailta sai Tuhkatassun suunnitelma”, omaan joukkueeseeni kuuluva naaras ilmoitti ja katsoi minua tyytyväisen oloisena. Punatähti oli aiemmin kertonut, että oman joukkueen jäsenet eivät saaneet äänestää oman joukkueen osallistujaa. Muut joukkueet olivat siis kannattaneet minun suunnitelmaani. Olin erittäin tyytyväinen itseeni.
“Tuhkatassun joukkue saa siis kaksi pistettä. Me mestarit päätimme toiseksi parhaan suunnitelman, ja se oli tällä kertaa Haaskatassulla. Haaskatassun joukkue saa yhden pisteen”, Liekkihäntä ilmoitti vakaalla äänellä. En tiennyt, miten muilla joukkueilla oli mennyt aiemmissa kilpailuissa, joten en ollut varma mikä joukkue oli voittanut. Olin vain todella tyytyväinen omaan suoritukseeni. Olin voittanut kaksi muuta oppilasta, ennen kaikkea olin voittanut Jäätassun!
“Kerrataan vielä, miten pisteet kaikkiaan jakaantuivat. Taistelusta Karhutassu sai kaksi pistettä ja Pimentotassu yhden. Pesänrakennuksesta Kolmas joukkue sai yhden pisteen. Saalistuksesta ensimmäinen joukkue sai viisi, toinen ja kolmas joukkue saivat kolme pistettä. Kiipeilystä Tuhkatassu sai yhteensä kaksi pistettä, Pihkatassu yhden ja Kuuratassu yhden pisteen. Ennen viimeistä suurta kilpailua pistetilanne oli siis ensimmäiselle joukkueelle kahdeksan pistettä, toiselle kuusi pisetttä ja kolmannelle viisi pistettä”, Punatähti aloitti pisteiden kertaamisen ja kääntyi sitten isäni Jyrkänneloikan puoleen. Kolli nyökkäsi ja astui eteenpäin.
“Ensimmäisessä osiossa Pikkutassu ansaitsi kaksi pistettä ja Taivastassu yhden. Toisessa osiossa Pihkatassu sai kaksi pistettä ja Hiutaletassu yhden. Kolmannessa osiossa Karhutassu sai kaksi pistettä ja Pimentotassu yhden. Viimeisessä osiossa Tuhkatassu sai kaksi pistettä ja Haaskatassu yhden”, Jyrkänneloikka sanoi voimakkaalla äänellään.
“Niinpä ensimmäinen joukkue voittaa kahdellatoista pisteellä. Toinen ja kolmas joukkue jakavat toisen sijan kymmenellä pisteellä!” Punatähti julisti harjoitusten voittajan. Kasvoilleni piirtyi leveä hymy. Me voitimme! Me ihan oikeasti voitimme! Muiden joukkueiden jäsenet eivät vaikuttaneet kovin iloisilta. Sen sijaan meidän joukkueemme vaikutti erittäin tyytyväisiltä tuloksiin. Harjoitusten päätteeksi lähdimme kaikki leiriin lepäämään. Punatähti myönsi kaikille seuraavan päivän vapaapäiväksi, mutta sen jälkeen muut joukkueet saisivat siivota pesiä seuraavan kuun ajan.
Harjoituksista oli kulunut neljäsosakuu. Istuin tuttuun tapaani oppilaiden pesän edustalla ja katselin leirin arkisia puuhia. Aurinko paistoi taivaalla ja lämmitti hopeista juovikasta turkkiani. Hiirenkorva oli edennyt nopeasti, ja nyt lumi oli alkanut sulaa entistä nopeammin. Joki tulvi jonkin verran, mutta Punatähden mukaan olimme turvassa tulvalta. Karhutassun emo Ruostekukka oli kaikkien yllätykseksi synnyttänyt terveen pennun. Pentu oli saanut nimekseen Lauhapentu. Moni moitti Ruostekukkaa siitä, että ei hankkinut itselleen kumppania, vaan sai pentuja vain jollekin kuolonklaanilaiselle soturille. Kaikki arvelivat, että pentu oli Kalmakuun. Kaksikko oli viettänyt aiemmin tiiviisti aikaa keskenään.
“On klaanikokouksen aika!” Punatähden ulvaisu kajahti ilmoille. Väräytin korviani ja nousin ylös. Astelin eteenpäin kuullakseni päällikön asian mahdollisimman hyvin.
“Kuolonklaani saa tänään kaksi uutta soturia”, päällikkö aloitti sitten, kun suuri osa kuolonklaanilaisista oli saapunut pääaukiolle. Arvasin heti, että toinen uusista sotureista olisin minä.
“Tuhkatassu, astu eteen”, punaruskea päällikkö käski. Astuin ylväin askelin vain ketunmitan päähän päälliköstä. Kohtasin Punatähden vihreän katseen.
“Tästä eteenpäin sinut tunnetaan Tuhkajuovana”, hän ilmoitti kovalla äänellä. Nyökkäsin, sillä en keksinyt muutakaan. Päällikkö nyökkäsi takaisin. Sitten hän nosti katseensa taas takanani olevaan kissajoukkoon.
“Pimentotassu, astu eteen”, päällikkö käski. Vilkaisin tummaa naarasta, joka astui eteeni. Koin jääväni hänen varjoonsa, sillä Pimentotassu oli minua suurikokoisempi. Kaikki näkivät hänet, mutta minua tuskin kokousta katsomaan tulleet pennut näkivät.
“Tästä eteenpäin sinut tunnetaan Pimentovarjona”, päällikkö totesi ja Pimentovarjo nyökkäsi. Päällikkö nyökkäsi tälle takaisin.
“Tuhkajuova! Pimentovarjo!” klaani hurrasi pari kertaa uusia nimiämme. En osannut sisäistää tapahtunutta vielä. Olinko oikeasti soturi? En ollut enää Tuhkatassu, vaan nyt nimeni oli Tuhkajuova. Kokous päättyi ja klaanin jäsenet lähtivät taas omille teilleen. Huomasin isäni katsovan minua sotureiden pesän liepeiltä. Soturi nyökkäsi vakava ilme kasvoillaan. Sitten hänen kasvoilleen piirtyi hento hymyä muistuttava ilme. Kenties hän oli ylpeä minusta? Käänsin sitten katseeni Pimentovarjoon. Tuore soturi tuntui olevan yhtä yllättynyt nimityksestään kuin minäkin omastani. Liekkihäntä ei ollut vihjannut mitään. Toki hän oli kerrannut minulla läpi kaikki osaamani asiat, mutta olin ajatellut sen olevan vain normaalia harjoittelua.
“Enää ei tarvitse kilpailla siitä, kummasta tulee nopeammin soturi”, Pimentovarjo huomautti. Nyökkäsin ja väläytin naaraalle pienen hymynkaltaisen.
“Molemmat taisivat voittaa”, totesin hymähtäen.
//Pimento? Sori ku nimesin molemmat samalla, mut voit toki kertoo Pimennon näkemyksen nimityksiin jos haluat >.>
// 879 sanaa
