Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Kömmin ylös kuopastani jonka olin kaivanut kaatuneen puunrungon alle suojaksi. Olin kaivanut tunnelin sen puun toiselta puolelta toiselle puolelle ja olin ylpeä tekeleestäni. “Tattitassu!” huomasin kolli istuskelemassa aukion reunalla. “Mitä Höyhenpentu?” Tattitassu vääntäytyi käpälilleen ja tassutti luokseni kaatuneen puunrungon luokse. “Katso tein tunnelin,” sanoin kollille ja kapusin sisään tunneliin. Mahduin sinne todella hyvin ja pääsin olemaan jopa kyykyssä sen sisällä. “Minä en mahtusi tuonne,” Tattitassu sanoi hieman ujosti. Heilutin häntääni puunrungon toiselle puolelle ja tunsin, kun joku nappasi siitä kiinni. “Varo vaaraa!” naaraan ääni kirkaisi takaani ja veti minut pois tekemästäni tunnelista. Yhtäkkiä olin naaraskissan alla selkä maata vasten. Murisin tosi hurjasti ja harmaa naaras pelästyi varmasti koska nousi päältäni. “Oletkos sinä se Höyhenpentu?” vieras naaras kysyi piikikkäästi. “Olen. Kuka sinä sitten olet olevinasi?!” huudahdin viimeiset sanani pää ylhäällä. “Olen Lumikkotassu enkä ole olevinani kukaan muu!” Lumikkotassu kivahti raivoissaan ylimielisyydestäni. “Älä kiihdy!” sanoin ivallisesti ja huiskaisin häntääni väliinpitämättömänä. “Anteeksi vain!” Lumikkotassun silmät leimusivat vihaisesti ja hänen häntänsä huiski. Hän jopa koukisteli kynsiään hurjasti. Minua alkoi pikkuhiljaa hieman pelottaa.
// 171 sanaa
// Lumikko
