Hilleripilvi
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tyrmistys paistoi varmasti Hilleripilven naamalta, kun hän silmäsi täplikästä turkkiaan, joka oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja täynnä multaa. Hänen ammottavat silmänsä laajenivat entisestään, kun Lepakkohuuto hoputti häntä jo liikkeelle, vaikka traumatisoiva kauhunhetki oli sattunut aivan hetki sitten.
“En minä vielä voi tulla yhtään mihinkään”, hän sihahti tummaturkkiselle kollille järkyttyneenä. “Katso nyt, missä kunnossa turkkini on! Ei soturin sovi näyttäytyä tämän näköisenä muiden ilmoilla!”
Lepakkohuuto näytti siltä, että pidätteli itseään pyöräyttämästä silmiään. “Me olemme saalistamassa. Ei ketään kiinnosta, jos turkkisi on vähän sotkuinen”, kolli huomautti lievästi ärtyneen kuuloisena.
“Ai vähän?” Hilleripilvi älähti ja pomppasi jaloilleen. Hän huitoi hännällään turhautuneesti. “Tämäkö on sinusta vähän sotkuinen? Minä näytän ihan kamalalta! Jos yrittäisin napata myyrän kiinni, se ei varmaankaan edes tajuaisi paeta minua, sillä luulisi minua toiseksi myyräksi!”
“Pidä vähän hiljempaa ääntä tai kohta koko metsässä ei ole edes myyriä napattavaksi”, Lepakkohuuto sihahti ja loi häneen tiukan katseen.
Hilleripilvi päästi lohduttoman vaikerruksen istahtaessaan takaisin alas ja ruvetessaan siistimään turkkiaan rivakoin kielenvedoin vastakarvaan. Hän tunsi hiekanjyvät kielen päällään ja irvisti. Typerä kani ja typerämpi kaninkolo!
“Aiotko tosissaan ryhtyä pesulle nyt?” Lepakkohuuto tuijotti häntä epäuskoisena. “Meillä menee tässä koko päivä, jos odotamme, että olet saanut jokaisen karvasi oiottua, ennen kuin pääsemme palaamaan jahtiin.”
Silloin Hilleripilvi joutui tekemään hirvittävän raskaan päätöksen. Hänen oli uhrattava kauniin turkkinsa tahraton maine ja pantava soturin velvollisuudet edelle. Sitä Kaamoskukkakin olisi varmasti kannattanut.
“Hyvä on”, hän huokaisi, lipaisi vielä kerran rintaansa ja nousi jälleen ylös. “Mennään sitten.”
//Lepakko?
