Kaamospentu
Kirjoittaja: Aura
Kaamospentu katsoi emoaan tyytyväisenä, kun naaras kehui häntä hymyillen ja lisäsi hänestä kasvavan hieno soturi. Pieni ego kasvoi pennun sisällä, hänestä tulisi todella paras! Jos Pimentovarjo, joka kuului Kuolonklaanin parhaimmistoon sanoi niin, se ei voinut olla valhetta. Kolli sivuutti sanan ”hieno”, sillä kaikki kehut paisuivat kollin päässä suuriksi ja ylistäviksi. Tummaturkkinen naaras heitti sitten sammalpallon sivummalle ja vilkaisi hieman totisemmin poikaansa.
”Saat kokeilla jotain haastavampaa”, naaras naukaisi ja laskeutui samalla matalampaan asentoon. Kaamospennusta Pimentovarjo näytti ihan oikealta taistelijalta. Hän ihaili emoaan kovasti ja katsoi tuota jokaisessa tilanteessa ylöspäin. Naaraan ohut häntä kiemurteli ilmassa houkuttelevasti ja Kaamospennulla oli todella pidättelemistä, ettei hän ryntäisi täyttä häkää hännän kimppuun. Lopulta kollipentu sai emoltaan käskyn yrittää saada häntä kiinni ja pentu pinkaisi vauhtiin. Pimentovarjo laski välillä häntäänsä pennun ulottuville ja juuri kun hän oli saamassa sen kiinni, naaras nosti häntäänsä korkeammalle. Kaamospentu vilkaisi häntää turhautuneena, mutta päätti ettei luovuttaisi. Pieni pentu haroi korkealla olevaa häntää tassuillaan, mutta horjahti vain taaksepäin. Miten ihmeessä hän saisi sen kiinni? Kaamospennun päässä alkoi raksuttamaan, hänen olisi yritettävä olla ovelampi.. Kaamospentu loikki pentumaisesti kohti Pimentovarjon lapaa ja kiipesi neulanterävien kynsiensä avulla emonsa selän päälle. Pimentovarjo ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä, kun kolli paineli emonsa turkkiin teräviä jälkiä, mutta pennun kasvoilla oli tyytyväinen ilme. Enää pieni matka häntään ja sitten hän olisi voittanut. Kaamospentu hivuttautui häntää kohden ja tarttui siitä pienillä tassuillaan. Kaamospennun motoriikka kuitenkin petti ja hän horjahti. Kolli roikkui aluksi Pimentovarjon hännässä pelkkien etutassujen varassa, mutta muutaman sekunnin kuluttua hän pyllähti maahan. Kaamospennun suusta pääsi pieni vinkaisu pudotessa, mutta muuten kolliin ei ollut sattunut. Enemmänkin häntä harmitti epäonnistuminen, joka kasvoi pennun päässä valtavan suureksi. Kaikki tuntui tyhmältä ja hänen teki mieli mennä mököttämään. Koska Kaamospentu ei halunnut tuottaa vielä suurempaa pettymystä emolleen, päätti hän vain tuijottaa pesän lattiaa eikä mölytä sen enempään. Pimentovarjo laski häntänsä ja naukaisi jotain harjoituksista, mutta Kaamospentu ei kuunnellut. Ensi kerralla hän olisi parempi, taatusti! Kun Kaamospentu lopulta nosti katseensa ja haki sillä emoaan, oli tumma naaras jo siirtynyt aterioimaan sammalilleen. Kaamospentu kipitti toisen luokse mitään sanomatta ja käpertyi naaraan etujalkojen väliin.
”Ensi kerralla voitan häntäsi”, raidallinen kissa lupasi mutisten ja hänestä huomasi kuinka paljon epäonnistuminen oli ärsyttänyt. Pentu sukaisi etujalkaansa varovaisesti, turkin olisi aina oltava edustuskunnossa. Pian Pimentovarjokin päätti ateriansa ja sukaisi poikaansa muutaman kerran. Sukimishetket kuuluivat Kaamospennun päiviin, hän vaati emoaan sukimaan turkkinsa useaan kertaan. Kaamospennun kurkusta kumpusi pieni kehräys, kun hän lopulta nukahti rauhalliseen sukimisliikkeeseen.
