Mustikkapentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Oudoksuin vähän emon tuomaa eläintä. Lisäksi minua hermostutti Ruostekukka-nimisen kissan läsnäolo, naaras oli kuulemma isoemoni, joten minulla ei pitäisi olla mitään syytä pelätä häntä, mutta pelkäsin silti. Naaraasta uhkui tietty voima ja vaarallisuus, jonka hän vaikutti kätkeneen sisälleen, piiloon uteliailta katseilta.
”Mitä se on?” kysyin emolta, joka söi hyvillään omaa osuuttaan. Emo nosti katseensa ruoastaan minuun ja hymyili lämpimästi.
”Pääskystä, kultaseni. Se on lintua. Maista, tykkäät varmasti”, kuningatar lupasi ja työnsi kynnellään minulle repäisemäänsä lihanpalasta vähän lähemmäksi.
Pääskystä. Hassu sana, ainakin minun mielestäni. Olisin voinut makustella sitä vaikka kuinka pitkään, kunnes havahduin siihen, että minulla oli mahdollisuus maistaa oikeaa pääskystä pelkän sanan sijaan. Nuuhkaisin lihapalaa, sieraimet leviten voimakkaasta hajusta. Haju ei ainakaan herättänyt minussa ruokahalua, mutta koska en halunnut olla töykeä, hotkin palasen kurkusta alas emon mieliksi.
”No?” Emo tarkkaili minua kiinnostuneena ja samaan aikaan huvittuneena. Hän oli jo syönyt puolet lopusta linnusta.
En oikein osannut sanoa, miltä lintu oli maistunut, sillä olin nielaissut palasen kokonaisena alas, mutta vieno, lihaisa jälkimaku viipyi suussani, ja sen perusteella minun olisi nyt osattava antaa tuomioni. ”Se on ihan okei, mutta maito on parempaa.”
Emo nauroi. Ruostekukkakin hymähti vähän, mutta vilkaisin vain hänen suuntaansa epäluuloisena. Olipa sitten vaikka kauan kadoksissa ollut sisareni, minä en häneen luottanut, vaikkakaan en tiennyt sille syytä. Minulla oli vain sellainen tunne, ja jos saa tunteen jostakin, sitä kannattaa uskoa.
”Mennään jo, haluan nähdä loputkin leiristä”, vaadin, kun emo sai ruokailunsa loppuun. Kuningatar nyökkäsi ja naukui Ruostekukalle vielä muutaman sanan, ennen kuin lähti johdattamaan meitä takaisin pääaukiolle.
Isä istui leirin reunalla pesemässä kastanjanruskeaa turkkiaan. Emo vei meidät hänen luokseen, ja kolli otti minut hymyillen vastaan. Pörrätessäni isän jaloissa, huomasin Tuhkajuovan pentujen tulleen aukiolle jaloittelemaan. Hekin olivat tutkimassa leiriä, aivan kuten minäkin.
//281 sanaa
