Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Vaikka olinkin tällä hetkellä aika pahalla tuulella koitin antaa Lepakkotassulle mahdollisuuden. Hän naukui, ettei ollut mikään hyvä lohduttaja ja tästäkös otin taas uuden aiheen ärähtää. Minua vain ärsytti. En minä ollut mikään pikku pentu, joka tarvitsi lohduttajaa.
“En minä mitään lohduttajaa tarvitsekaan kiitos vain”, murahdin ärtyneesti. Yllätin ilmeisesti Lepakkotassun täysin ja hänen ilmeensä oli hetken ajan hölmistynyt. Hölmistys kaikkosi kuitenkin nopeasti. Tässä vaiheessa käänsin oman katseeni pois Lepakkotassusta, koska tilanne oli liian… noh vakava sille, että tuijottaisin häntä silmiin. En edes tiennyt kumpaan silmään katsoa ja entä jos katsoisin liian kauan ja vaikuttaisin typerältä. Huomasin, että Lepakkotassu oli kiertänyt häntänsä käpälilleen. Koitin itsekin vaikuttaa niin siistiltä mutta häntä ei ylettänyt käpälille asti, koska se vääntyi typerään suuntaan. Minua ärsytti taas.
“Ei tarvitse suuttua”, pesätoverini naukui hieman puolustautuvasti.
“En tarkoittanut sitä. Siis sitä mitä sanoin Kamomillatassulle. Enkä kyllä tuotakaan niin ilkeästi kuin annoin ymmärtää. Anteeksi”, sanoin hieman nolostuneena. En ansainnut sitä, että Lepakkotassu oli tullut perääni. En edes ansainnut siskoani tällä hetkellä. Minusta vain tuntui, että olin arvoton. Raivon puuskissani sanoin mitä sylki suuhun toi enkä ajatellut sen enempää. Nyt minua taas harmitti ja Lepakkotassu varmaan aisti sen myös.
//Lepa?
