Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu oli tyytyväinen siihen, miten paljon hän oli saanutkaan saalista. Lehtitassu ja Sinitassu olivat saaneet molemmat vain kaksi saalista, mutta harmaanruskea naaras oli onnistunut saamaan kiinni niitä yhteensä viisi. Soturioppilas oli löytänyt Lehtikuusilaaksosta paikan, jossa saalisonni oli ollut hänen puolellaan.
Sulkatassu oli varma, että heidän joukkueensa voittaisi saalistusosion. Toisaalta, Sulkatassu ei ollut varma muiden joukkueiden saalistustaidoista. Saattoi olla, että ne olivat hänen joukkuettaan paremmat. Mestarit olivat ilmoittaneet, että seuraava laji tulisi olemaan kaksintaistelu. Sulkatassu tiesi, ettei hän ollut mikään paras taistelija, mutta ei myöskään huonoin. Naaras oli lähes varma, että toinen joukkue laittaisi taistelijakseen Sähkötassun. Sulkatassua inhotti ajatus siitä, että hän joutuisi taistelemaan veljeään vastaan. Naaras tiesi häviävänsä, eikä hän oikeastaan edes vahingossakaan haluaisi voittaa Sähkötassua. Veljelle voitto oli takuulla kaikki kaikessa. Sähkötassu käytti jopa vapaa-aikansa liikkeiden harjoittelemiseen. Olisi äärimmäisen epäreilua, jos Sulkatassu voittaisi. Sinitassusta ei olisi taistelemaan, siitä Sulkatassu oli varma. Naaraan taistelutaidot olivat lähes olemattomat.
”Minä en ole hyvä taistelemaan”, Lehtitassu tunnusti epäröimättä ja siirsi katseensa kohti Sulkatassua. Raidallinen oppilas huomasi, ettei kilpikonnakuvioinen kissa edes vilkaissut Sinitassuun. Hän vain odotti Sulkatassun vastausta.
”En minäkään ole mikään kovin hyvä, mutta on niitä huonompiakin olemassa”, Sulkatassu selitti ja vilkaisi Lehtitassua, jonka jälkeen oppilas katsoi omaa pentuetoveriaan.
”Minä en taistele! Tein jo oman osuuteni kiipeilyssä”, Sinitassu vastasi tiukasti. Lehtitassun katse käväisi valkeassa oppilaassa, ja palasi nopeasti Sulkatassun raidalliseen turkkiin.
”Toivottavasti sinä olet tarpeeksi hyvä voittamaan”, Lehtitassu sanoi ja kohtasi häntä vanhemman oppilaan kellertävän vihreän katseen. Sulkatassu kohautti lapojaan hieman epävarmasti. Hän ei olisi mielellään osallistunut tähän kilpailuun, mutta juuri nyt ei ilmeisesti ollut muita vaihtoehtoja. Lehtitassu ei tuntunut oikein luottavan Sulkatassun taitoihin, eikä se kylläkään ollut mikään ihme.
”Eli kuka osallistuu kaksintaisteluun?” Varjokarva kysyi ja silmäili oppilaita. Mestarit olivat varmasti kuulleet keskustelun, eikä Sulkatassu sen vuoksi ymmärtänyt, miksi he vielä erikseen asiaa kysyivät.
”Minä”, naarasoppilas tokaisi ja kohtasi mestarinsa katseen. Varjokarva nyökkäsi ja vilkaisi Pähkinäkorvaa kuin antaen tuolle puheenvuoron. Kirkkaanruskea kolli nyökkäsi kokeneemmalle soturille ja kääntyi oppilaiden puoleen.
”Voitte syödä nyt. Sen jälkeen on vuorossa kaksintaistelu. Sulkatassu lähtee Varjokarvan matkaa, ja muut oppilaat lähtevät minun mukaani. Sillä välin kun Sulkatassu taistelee muiden joukkueiden valittujen kanssa. Muut oppilaat taistelevat sillä välin harjoitusmielessä keskenään”, soturi ilmoitti tasaisella äänellä.
”Tässähän on ihan liikaa saaliita, emme me kaikkea jaksa syödä. Mitä lopuille tehdään?” Sulkatassu kysyi ja katseli maassa lojuvaa yhdeksää saalista. Mestareilla oli siihen vastaus, sillä Varjokarva vastasi epäröimättä:
”Ne viedään klaanille. Te olitte tämän päivän saalistuspartio.” Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan.
”Minä käyn ilmoittamassa tässä välissä tulokset muiden joukkueiden mestareille. Ilmoitamme ennen taisteluosiota muiden joukkueiden määrät ja koko osion voittajan”, Pähkinäkorva sanoi.
Oppilaat valikoivat tuoresaaliista mieluisimmat.
”Sinä voit valita ensin, saithan sentään eniten saalistettua”, Lehtitassu lupasi ja antoi Sulkatassun valita ensin. Naaras silmäili hetken ajan saaliita ja mietti. Lopulta hän päätyi valitsemaan itselleen oravan. Seuraavaksi valitsi Lehtitassu, ja Sinitassu otti viimeisenä kasasta hiiren.
”Tuota noin.. Haluan pyytää teiltä yhtä asiaa”, Sinitassun ääni keskeytti muiden oppilaiden ruokailun. Sulkatassu nosti kysyvän katseensa Sinitassuun tietämättä, mitä sisko aikoi sanoa. Lehtitassukin näytti hieman yllättyneeltä.
”Niin?” kilpikonnakuvioinen naaras vastasi, kun Sinitassu pysyi pitkään vaiti.
”Älkää saalistako lintuja. Ettekö näe, miten kauniita eläimiä ne ovat? Ne ovat vapaampia kuin yksikään kissa, ja linnut sentään osaavat lentää! Minun mielestäni niitä kohtaan pitäisi osoittaa arvostusta ja lopettaa lintujen saalistaminen”, Sinitassun ääni oli vakava. Sulkatassu pudisteli päätänsä. Hän oli kuullut saman asian aiemminkin.
”Sinitassu, tiedät ettei se ole mahdollista. Jos lintujen saalistaminen lopetetaan, klaani ei saa syödäkseen. Sinun ei tarvitse syödä lintuja, mutta et voi kieltää muita saalistamasta niitä”, Sulkatassu vastasi ennen kuin Lehtitassu ehti sanoa mitään. Sinitassun ilme synkkeni, kun tuo laski katseensa puoliksi syötyyn hiireensä. Onneksi kumpikaan oppilaista ei sanonut mitään. Pahimmassa tapauksessa tilanne olisi voinut muuttua riidaksi.
Sulkatassu käveli Varjokarvan perässä eteenpäin. Joukkue ei ollut voittanut saalistusosiota, mutta toinen sija oli ihan hyvä. Sulkatassu ei ollut pettynyt. Toinen joukkue oli voittanut saalistusosion, ja kolmas joukkue oli sijoittunut kolmanneksi.
Hän yritti kuumeisesti miettiä, kenet kolmas joukkue laittaisi taistelemaan. Lintutassu oli oppilaista kokenein, muttei Sulkatassu ollut varma tuon taistelutaidoista.
Varjokarva johdatti oppilastaan kohti etelää. He ohittivat leirin, jonka jälkeen mestari teki pienen käännöksen kohti itää. Kissat kulkivat hetken nummisella alueella eteenpäin. Sulkatassu huomasi jonkin matkan päässä olevat kissat. Paikalla olivat Pimentovarjo, Henkäysvarjo, Sähkötassu ja Tuimatassu. Sulkatassu tunsi, kuinka hän jännittyi nähdessään veljensä. Hän ei pelännyt Sähkötassun voimaa, vaan lähinnä sitä, että entä jos tuuri olisi tässäkin lajissa Sulkatassun puolella, ja hän vahingossa voittaisi veljensä?
”Tervehdys”, Henkäysvarjo tervehti asiallisesti paikalle saapunutta mestaria ja tuon oppilasta. Sulkatassu nyökkäsi isälleen tervehdykseksi, kun Varjokarva vastasi ihan sanallisesti.
”Taistelujärjestys on päätetty jo etukäteen. Ensimmäisenä taistelevat toisen ja kolmannen joukkueen valitut oppilaat. Tämän jälkeen voittaja taistelee ensimmäisen joukkueen taistelijaa vastaan. Voittaja voittaa koko osion, ja kaksi muuta kamppailevat toisesta ja kolmannesta sijasta”, Henkäysvarjo selitti matalalla äänellä. Sulkatassu nyökkäsi. Hän ei siis joutuisi ainakaan vielä taistelemaan veljeään vastaan.
”Sulkatassu, sinä saat jäädä siihen seuraamaan Sähkötassun ja Tuimatassun kamppailua. Sähkötassu ja Tuimatassu, oletteko te valmiita?” Pimentovarjo otti puhevuoron ja katsahti vuorotellen jokaiseen oppilaaseen. Sähkötassu astui askeleen eteenpäin itsevarmana.
”Olen syntynyt valmiiksi”, kolli virnisti ja kohtasi Tuimatassun katseen. Sähkötassu tuntui olevan varma voitostaan. Sulkatassu oli myös aivan varma siitä, ettei klaanin nuorimmalla oppilaalla olisi mitään mahdollisuuksia Sähkötassua vastaan.
Sulkatassu jäi seuraamaan etäämmältä, kun kaksikko alkoi taistella.
Taistelu oli ohi nopeasti. Voittajaksi paljastui Sähkötassu. Se ei ollut yllättänyt varmastikaan ketään. Sulkatassu tunsi, kuinka hänen kehonsa tärisi. Se ei suinkaan johtunut nummilla vaeltelevasta tuulesta tai viileästä säästä, vaan jännityksestä. Naaras ei itsekään oikein ymmärtänyt, miksi hän jännitti tätä näin paljon. Juuri ennen kuin Sulkatassun vuoro tuli, hän päätti mielessään; Sähkötassu saisi voittaa tämän kilpailun. Sulkatassu voisi aluksi yrittää edes vähän, mutta Sähkötassu saisi helpon voittonsa. Naarasta ei haitannut se mahdollisuus, että veli riemuitsisi voitosta seuraavat päivät. Hänen mielestään oli oikein, että veli voittaisi. Sähkötassu oli laittanut itsensä likoon voittaakseen koko kilpailun, ja Sulkatassua voitto ei kiinnostanut. Siksi voitto kuului Sähkötassulle.
”Sulkatassu, oletko sinä valmis?” Varjokarva kysyi ja kohtasi oppilaansa katseen. Sulkatassu säpsähti ja nyökkäsi. Tuimatassu käveli oppilaan vierelle, ja Sulkatassu asteli veljeään vastaan. Sähkötassu kohtasi sisarensa katseen epäröimättä.
”Onnea taisteluun”, kolli virnisti.
”Kiitos samoin”, Sulkatassu vastasi nopeasti.
”Voitte aloittaa, kun olette valmiita”, Henkäysvarjo tokaisi, ja mestarit kävelivät etäämmälle. Sulkatassu katsoi veljeään suoraan silmiin ja yritti päätellä, mitä tuo ajatteli. Sähkötassun kasvoilla oli vakava ja keskittynyt ilme, joka ei kertonut paljoa mitään kollin ajatuksista. Sulkatassu vilkaisi sivulle ikään kuin harhautukseksi, jonka jälkeen oppilas syöksyi kohti veljeään. Sähkötassu väisti ketterästi liikkeen, ja aloitti heti vastahyökkäyksen. Kolli onnistui loikkaamaan sisarensa päälle ja kaatamaan tuon maahan. Sulkatassu ei halunnut luovuttaa ihan näin helpolla, joten naaras yritti kiemurrella veljensä otteesta irti. Sähkötassu pakotti naaraan maahan. Sulkatassu ähkäisi. Hän ei halunnut luovuttaa!
Niinpä oppilas harkitsi hetken aikaa vaihtoehtojaan. Hän keksi sen nopeasti. Oppilas potkaisi takajalallaan Sähkötassua vatsaan. Potkun voimasta kollin tasapaino horjahti, ja Sulkatassu pääsi kierähtämään pois kollin alta. Kynnet ojossa naaras syöksyi kohti veljeään. Sähkötassu ei ehtinyt valmistautua, joten Sulkatassu pääsi laskeutumaan kollin selkään. Hän kynsi Sähkötassun paksua turkkia. Sulkatassu ei saanut aikaan muuta kuin kasan irronneita karvoja, jotka nyt leijailivat ilmassa ja olivat takertuneita oppilaan kynsiin. Naaras ei ehtinyt reagoida, kun Sähkötassu heittäytyi selälleen. Sulkatassu tunsi, kuinka ilmat pakenivat hänen keuhkoistaan, kun veljen paino litisti hänet alleen.
Sähkötassu nousi nopeasti ylös ja painoi käpälänsä Sulkatassun päälle. Naaras haukkoi epätoivoisesti ilmaa. Aluksi se ei tuntunut kulkevan, mutta hetken kuluttua happi kulki taas normaalisti. Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Kun Sulkatassu sai tarpeeksi voimaa yrittääkseen nousta ylös, se ei onnistunut. Sähkötassun oli painanut sisarensa maahan.
”Sähkötassu on voittaja”, Pimentovarjo ilmoitti. Kolli irrotti otteensa sisarestaan ja astui kauemmaksi. Sulkatassu nousi ylös ja irvisti veljelleen.
”Sinä ansaitsit sen”, naaras ilmoitti ja kohtasi veljensä katseen. Sähkötassu kohotti leukaansa ja hymyili leveästi. Kolli vaikutti olevan tyytyväinen suoritukseensa. Sulkatassu oli myös ylpeä veljestään. Sähkötassu oli pärjännyt hänen mielestään hyvin, eikä Sulkatassun tarvinnut edes hävitä tahallaan. Naaras oli yrittänyt kaikkensa, mutta Sähkötassu oli yksinkertaisesti liian hyvä.
”Tuimatassu, oletko saanut levättyä tarpeeksi?” Henkäysvarjo katsahti nuoreen kolliin.
//Tuima? Sähkö? Kirjotan sit Tuhkalla siitä saaliinryöstöstä, mut jos Tuima ehtii ni se voi jatkaa tätä ja kirjottaa siitä ku Sulka voittaa XD
// 1281 sanaa (kp-boosti)
