Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonkero
Haukka keskittyi huitomaan minua kiukkuisesti ja jouduin hitaasti perääntymään sen iskujen seurauksesta. Minun oli mahdoton saada huitaisujani perille, kun lintu oli jatkuvassa liikkeessä kynnet ja nokka ojossa valmiina hyökkäämään. Onneksi hetki sitten vapautunut Virtaviima hyökkäsi petolinnun kimppuun, eikä sulkaveikko huomannut odottaa sitä. Lintu kääntyi vihaisena ympäri ja Virtaviima jonkun aikaa raahautui sen selän sulkapeitteessä kunnes lintu sai heitettyä tyttäreni irti kimpustaan. Sitten se suuntasi taivaalle nähdessään jäävänsä saaliitta. Sen siiveniskut olivat hieman kömpelöityneet taistelun seurauksena ja höyhenpeite oli repaleineen sotkuisen näköinen.
Kyyristyin huohottamaan hetkeksi. En ollut varma oliko hengitykseni kiihtynyt kiihkeästä taistelusta vai paniikista, mutta kunhan saisin hetken vedettyä henkeä oloni varmasti tasaantuisi. Toivottavasti.
Etsin katseellani Virtaviiman, joka oli vähän matkan päässä minusta pudistelemassa turkkiaan.
“Oletko kunnossa?” kysyin huolestuneena hengästykseni lomasta ja otan muutaman askeleen tytärtäni kohti, “en tiedä mikä minuun meni. Ihan kuin olisin unohtanut kaiken oppimani. Olen niin pahoillani Virtaviima, minun olisi pitänyt pystyä parempaan. Eihän sinuun sattunut?” Oli minun vikani jos Virtaviima oli loukannut itsensä. Minun olisi pitänyt syöksyä heti häätämään haukka hänen kimpustaan.
//Virtaliini? 🙁
KP-boosti käytössä
