Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
En tiennyt olisinko iloinen ja turhautunut siitä, mitä Pimentovarjo oli minulle sanonut ennen paluuta leiriin. Hyvä puoli tässä oli se, että naaras oli viimein ymmärtänyt asian, josta olin jauhanut koko klaanille niin kauan kuin vain muistin. Pimentovarjo oli viimeinkin ymmärtänyt uintitaidon tärkeyden, mutta liian myöhään. En voinut käsittää, miksi se täytyi ymmärtää vasta sitten, kun oli nähnyt jonkun kuolevan silmiensä edessä ilman, että itse pystyi tekemään mitään.
Koko matkan ajan katselin Pimentovarjoa, joka kanssani kantoi Haahkasurman elotonta, kylmää ruumista kohti leiriä. En voinut olla huomaamatta sitä, miten soturin olemus oli koko matkan ajan tälle hyvin epätyypillinen. Ymmärsin häntä, sillä naaras oli käytännössä vastuussa Haahkasurman kuolemasta. Tuskin Punatähti häntä siitä rankaisisi, mutta Pimentovarjo joutuisi kantamaan kissan kuolemaa harteillaan loppuikänsä. Jos hän olisi osannut uida, Haahkasurma voisi vielä elää.
”En kyllä enää koskaan lähde sinun kanssasi partioon. Seuraavaksi päätät varmaankin hukuttaa minut”, Jääviilto piikitteli ohittaessaan meidät ja työntyi piikkihernetunneliin. Pimentovarjo ei reagoinut mitenkään punaruskean kissan sanoihin, vaan astui edelläni hämärään tunneliin.
Leirin pääaukiolla oli paljon kissoja, jotka tuntuivat osaavan odottaa meitä. Turhamyrsky oli hakenut minut leiriin varsin kovaäänisesti. Tunnelma oli synkkä, kun kuolonklaanilaiset näkivät kuolleen klaanitoverinsa. Punatähti istui leirin pääaukiolla ja kohtasi luokseen saapuvan Jääviillon katseen.
”Pimentovarjo ei osannut pitää huolta partionsa jäsenistä”, soturi henkäisi ja käänsi jäisen katseensa Pimentovarjon kautta Haahkasurmaan, ”tai sitten Haahkasurma ei kestänyt hänen seuraansa ja päätti itse hukuttautua.”
Punatähti vilkaisi Jääviiltoa, mutta päällikkö ei sanonut mitään. Lähes jokainen kuolonklaanilainen tiesi, että Jääviillon tarkoitus oli vain ärsyttää muita. Hänen puheistaan ei saanut provosoitua.
”Mitä tapahtui?” punaruskea kolli kysyi ja kohtasi Pimentovarjon katseen. Naaras istui selkä suorassa päällikköä vastapäätä ja kohtasi tuon katseen epäröimättä.
”Se oli onnettomuus. Haahkasurma kai liukastui ja putosi veteen. Partiossa ei ollut uintitaitoisia kissoja, joten emme voineet tehdä mitään”, tumma soturi sanoi. Punatähti nyökkäsi.
”Onnettomuudet ovat aina ikäviä, mutta niille ei voi mitään. Valvokaamme tänä yönä kunnioittaaksemme Haahkasurman elämää”, päällikkö lausahti kovalla äänellä. Arvostukseni päällikköä kohtaan oli liian suuri voidakseni takertua hänen sanoihinsa, jotka pyörivät päässäni. Minä olisin voinut sille jotain, kuka tahansa olisi voinut, jos olisi vain osannut uida. Haahkasurma olisi itse voinut pelasta itsensä, jos hän olisi osannut uida.
Punatähti nousi ylös. Asia oli käsitelty, ja kuten olin arvellut, Pimentovarjo oli selvinnyt rangaistuksetta. Jääviilto käveli ohitsemme ja pyyhkäisi hännällään Pimentovarjoa.
”Seuraavalla kerralla sinä saatat olla tuossa”, punaruskea kolli virnisti kohdistaen katseensa Haahkasurmaan. Kun punaruskea kolli oli poistunut seurastamme, käännyin Pimentovarjon puoleen.
”Vaikka oletkin minulle jokin toverin kaltainen, en ala valehtelemaan. Toivon, että podet huonoa omatuntoa tästä loppuikäsi. On käsittämätöntä, että uintitaidon tärkeyttä vähätellään siihen saakka, kun jotain oikeasti tapahtuu. Sinäkin olisit voinut kuunnella minua aiemmin”, sanoin kylmällä äänellä.
”Mutta mikäli oikeasti ymmärrät uintitaidon tärkeyden, me voimme tehdä sopimuksen. Sinun ei tarvitse opetella uimaan, mutta jatkossa puhut siitä tuleville oppilaillesi. Jos he innostuvat uimisesta, minä voin opettaa heitä. Kuolonklaani tarvitsee enemmän uintitaitoisia sotureita”, jatkoin ennen kuin Pimentovarjo ehti sanoa mitään.
//Pimento?
// 466 sanaa
