Pikkukaaos
Kirjoittaja: Untuva
Kerroin Villisielulle, että olin tullut katsomaan pentuja. Pidin paljon pennuista, mutta itselleni ei ollut suotu vielä ainuttakaan. Se harmitti, ja paljon, sillä olin paljon Villisielua vanhempi. En edes ymmärtänyt, miten olin pystynyt sivuuttamaan kaiken muun paitsi soturin tehtävät heti soturinimeni ansaitsemisen jälkeen. Olin ollut niin huono ystävä Taivaslaululle, enkä Haahkasurman kanssa ollut vaihtanut montaakaan sanaa pentutarhan jälkeen. Olin sulkenut kaikki ulkopuolelle, minkä ymmärsin nyt myöhemmin vääräksi tavaksi. Huomasin tuntevani nykyään usein kateutta, mikä oli täysin uusi tunne minulle. Tiesin vielä olevan runsaasti aikaa kaikelle, mutta muiden eteenpäin siirtyminen sai minut tuntemaan, että olisin pysynyt päivä toisen perään paikallaan. Siirsin katseeni pentutarhan seinämästä, johon olin suunnannut katseeni pohdintani ajaksi, pentuun lähellä Villisielun sammalvuodetta. Siniharmaa kollikissa taisi olla Villisielun pentu, ja ellen väärin ollut kuullut, pentu omasi nimen Mustikkapentu. Vaikka en paljon keskustellut kuolonklaanilaisten kanssa, kuulin silti paljon asioita ihan tuoresaaliskasan läheisyydessä istuen. Se oli ihan hyvä, että asiat kiirivät minunkin korviini, vaikka en niitä erityisemmin udellut. Samalla syödessä tuoresaalista pystyi helposti pitämään korvat tarkkana. Eikä sille mitään voinut, että jotkut eivät osanneet puhua hiljaa. Tuskin klaanin keskuudessa edes uskallettiin vaihtaa isompia ja salaisimpia asioita, niille löytyi varmasti parempikin paikka leirin ulkopuolella, missä kukaan ei todennäköisesti olisi kuuntelemassa.
“Minkälaista kuningattarena oikein on?” lausahdin kysymyksen ilmoille sen enempää ajattelematta, mikä oli selvästi virhe. Minulle oli normaalia laukoa välillä suustani täysin typeriä kysymyksiä, jotka olisin voinut estää ajattelemalla ensin. En voinut kuitenkaan enää perääntyä, enkä halunnut näyttää typerältä, joten annoin juuri kysytyn kysymyksen jäämään leijumaan ilmaan. Ehkä kysymys tuli siitä, että olisin kovasti itsekin halunnut pentuja ja kuningattareksi, mutta mielenkiinnolla olisin kuullut minkälaista se oikein oli. Minulla ei ollut vanhempia, eikä minulla ollut ollut emoa huolehtimassa, joten en oikein tiennyt minkälaista oli pitää omista pennuistaan huolta. Minun emoni ei ollut voinut pitää minusta huolta pentuna, en ollut edes ollut tekemisissä vanhempieni kanssa. Oli välillä hyvin raskasta nähdä muiden perheet, kun itsellä ei ollut ketään. Sen asian halusin korjata, mutta ei se ollut niin yksinkertaista. Siirsin katseeni valkeaan naaraaseen odottaen tämän vastausta.
//Villi? 😀
// 327 sanaa
