Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltotassun joukkue ei ollut menestynyt kilpailuissa tähän mennessä kovinkaan hyvin. Ensimmäisessä kilpailussa he olivat sijoittuneet kolmansiksi ja täten ansainneet yhden pisteen, mutta sen jälkeen tappiot olivat olleet tasaisia. Jos he aikoivat voittaa, heidän olisi saatava hyvin pisteitä seuraavista osuuksista.
Puolikuusta näkyi vilauksia puiden latvojen takaa. Mestarit ja muut oppilaat nukkuivat tänä yönä pesänrakennuskilpailun aikana rakennetuissa pesissä, kun Aaltotassu, Tattitassu sekä Latvatassu vartioivat ensimmäisessä vuorossa heidän untaan. Heitä valvomassa oli Aaltotassun mestari, Sähkötuho. Aaltotassu ei osannut sanoa, mitä raidallisen soturin pään sisällä liikkui, mutta hän aavisteli, ettei tämä ollut tyytyväinen heidän joukkueensa surkeaan menestykseen.
”Teidän joukkueellanne näkyy sujuvan hyvin”, Aaltotassu sanoi veljelleen, joka kierteli hänen kanssaan lähistöllä olevien pesien ympäristössä. Vaalean punaruskean kollin korvat olivat tarkkaavaisesti pystyssä ja keltaiset silmät seurasivat pimeässä näkyviä liikahduksia, jotka saattoivat olla vain tuulessa huojuvien puiden varjoja tai sitten jotain muuta.
”Niin”, veli hymähti ja kääntyi katsomaan sisareensa.
”Sinä kiipesit eilen todella taitavasti”, Aaltotassu jatkoi kehumista, ja hän huomasi, että Tattitassua alkoi jo hieman vaivaannuttaa saamansa huomio.
”Tein vain sitä, missä olen hyvä.” Aaltotassu piti Tattitassun vaatimattomuudesta, mutta samaan aikaan se ärsytti häntä. Jos halusi kohota ylöspäin arvoasteikossa, ei voinut leikkiä koko aikaa nöyrää kaikkien edessä. Hän toivoi, että myös hänen pentuetoverinsa tajuaisi sen.
Kylmä tuuli puhalsi puiden välistä suoraan heitä kohti. Aaltotassun karvat pörhistyivät ja hänen hampaitaan kalisutti, mutta hän ei voinut kieltää, etteikö olisi nauttinut tunteesta. Sitä nimittäin tunsi olonsa kovin eläväksi, kun sai käyskennellä öisessä metsässä tekemässä jotakin merkityksellistä.
”Tällaista se sitten on, kun me olemme sotureita, Tattitassu”, Aaltotassu huokasi haaveilevasti ja lähti tassuttamaan takaisin siihen suuntaan, josta he olivat kierroksensa aloittaneet. Hän näki vilauksen Latvatassusta toisella puolella pesänrakennusaluetta. Naaras osasi olla hyvin röyhkeä ja tämä piti selvästikin itseään muita parempana, mutta onneksi hänen ei tarvinnut vartioida kaksistaan tuon kanssa, vaan Tattitassu oli myös mukana.
”Kuinkahan pitkään meitä pidetään vielä oppilaina?” Tattitassu pohti.
Aaltotassu kohautti lapojaan. ”Saa nähdä. Yleensä soturiksi saattaa päästä aikaisemmin, jos osoittaa jotenkin klaanille olevansa soturinimen arvoinen.”
Tattitassun ilme oli mietteliäs. Loppuaikana hän ei juuri puhunut mitään, ja Aaltotassu alkoi ajatella, oliko hän sanonut jotakin väärää. He palasivat takaisin Sähkötuhon luo, ja vähän myöhemmin myös Latvatassu koikkelehti heidän luokseen.
Heidän vuoronsa oli päättynyt, ja seuraavat oppilaat ottaisivat paikan. Aaltotassu tassutti heidän rakentamalleen pesälle, mutta ennen sitä toivotti veljelleen hyvää yötä. Pesä oli kuitenkin pienempi kuin hän oli muistellut, joten hän joutui nukkumaan puoliksi ulkona, jotta Kylmäliekki, Sähkötuho ja Saukkotassu mahtuivat sisään. Ennen nukahtamistaan hän kirosi mielessään Saukkotassun, joka oli saanut typerän idean rakentaa pesä näin ahtaaseen tilaan.
//407 sanaa
