Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Huiskaisin häntääni hieman ärtyneesti. Viha puski taas sisältäni ja sanoja vain putkahteli mieleeni mutta työnsin ne pois.
“En pidä siitä, kun puhut itsestäsi noin. Eikä se oikein ole oikein, että työnnät ajatukset pois. Se ei kuulosta ihan järkevältä meneltelmältä”, sanoin ja katsoin kollia. Hän näytti tosi vaivaantuneelta. Minä taas en ollut vaivaantunutta nähnytkään. Ennenminkin minua vain huoletti se, että Lepakkotassukin oli nyt valmiina tekemään jotain itselleen. En halunnut alkaa pelkäämään, että menettäsin jokaisen ympärilläni olevan minulle edes vähän tärkeä kissa kuolisi pois mutta niin oli ehkä jo tapahtumassa. Ahdistus nosti taas päätään ja halusin sen äkkiä pois.
“Niin no-” kollin lause jäi kesken kun läimäisin häntä tassulla kylkeen aivan yllättäen.
“Hippa!” kiljaisin ja lähdin karkuun. En kestänyt enää vakavaa keskustelua ja halusin edes hetkeksi mieleni pois raskaammista aiheista. Kuulin Lepakkotassun askelten äänet. Hän oli siis lähtenyt perääni. Jonkinlainen ilo valtasi taas kehoni vaikkei se ollut yhtä vahva kuin aijemmin tunsin sen silti ja se tuntui ihan parhaalta tunteelta. Keskityin nyt todella vain karkuun juoksemiseen enkä riitaan tai mihinkään muuhun.
“Nappaan sinut!” Lepakkotassun ääni kuului korviini sydämen jyskytyksen ja käpälien tasaisen töminän yli.
“Etpäs nappaa!” huudahdin ja loikkasin sivuun. Lepakkotassu jarrutti käpälät liukuen mutta olin jo lähtenyt toiseen suuntaan juoksuun. Pysähdyin kuitenkin ennen kuin ehdin törmätä seinään. Ihan järkevää.
“Luovutan, en jaksa juosta enään”, läähätin ja Lepakkotassu naurahti. Hän läimäisi minua takaisin. Ulvahdin antautuvasti mutta oikeasti minua vain nauratti. Ei ollut enää niin paha hävitä kollille sillä olin voittanut hänet jo moneen kertaan vaikka hänkin oli todella monta kertaa vienyt mestaruuden eri kisoissa. Lepakkotassu tuntui kuitenkin olevan ihan mukavaa seuraa ja toivon, ettei hän ihan kunnolla vihannutkaan minua vaikka olin niin aikaisemmin ajatellut.
“Voidaanko me vielä keksiä niitä haasteita? Se olisi mukavaa”, kysyin hymyillen ja katselin ympärilleni mietiskellen miten haluaisin haastaa kollia ensimmäiseksi. Olin iloinen siitä, että raskaat ajatukset eivät enää painaneet mieltäni vaikka tiesin, että ne puskisivat uudelleen esiin jollain ihan typerällä hetkellä.
//Lepa?
