Susimieli
Kirjoittaja: Aura
Susimielen suuret korvat painuivat luimuun. Hänellä oli nälkä, mutta Kaamoskukka istui tuoresaaliskasan lähettyvillä ja tiiraili aina välillä ujon kollin suuntaan. Susimieli oli aiemmin yrittänyt hakea tuoresaaliskasasta riistaa, mutta Kaamoskukka oli estänyt hänen aikeensa. Kollikissa nielaisi ja kääntyi. Hän varmaan hakisi ruokaa sitten myöhemmin.. Kollin korvat nousivat kuitenkin pystyyn, kun hän huomasi Neilikkasydämen saapuvan leiriin. Hymy piirtyi Susimielen kasvoille. Hän oli kaivannutkin ystävänsä seuraa kovin. Olisikohan naaraalla aikaa hänelle? Pilkullinen kissa tiesi, että Neilikkasydämellä oli valtavasti ystäviä ja hänestä oli kunnia-asia, että hän sai kuulua niihin. Kollisoturi röyhisti rintaansa ylpeänä, mutta hihitti sitten itsekseen eleelleen. Hänhän näytti aivan Kaamoskukalta, joka ylpisteli jatkuvasti kaikelle ja kaikille! Susimieli tassutteli lähemmäksi ystäväänsä, joka oli myös huomannut hänet.
”Heii, Neilikkasydän! Mitä sinulle kuuluu?” Susimieli naukaisi iloisesti ja hymyili naaraalle, joka oli saapunut partion mukana leiriin. Kollikissa kallisti päätään uteliaana odottaen vastausta.
”Hei, Susimieli. Mukava nähdä sinua, minulle kuuluu hyvää. Olisitko sinä halunnut aterioida kanssani?” Neilikkasydän kysyi toiselta ystävällisesti ja pilkkuturkki nyökkäili toiselle hymyillen.
”Se kuulostaa hyvältä, mennäänkö?” Susimieli vastasi Neilikkasydämelle ja vilkaisi tuoresaaliskasaa. Neilikkasydämen kanssa hän ei pelkäisi Kaamoskukkaa, ainakaan niin paljoa..
