Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
”Tarkoitan, että en halua, että ystäviäni – tai tulevia sellaisia -, kohdellaan huonosti! Hän on myös veljeni mestari ja pelkään, että Pyräkkätassu saa myös huonoa kohtelua osakseen. Hän on niin pieni, että Mäyräkynnen olisi helppo kiusata häntä”, Kaamostassu mourusi huolissaan. Ivallisen kollin sanat menivät täysin täydestä viattomalle Toivetassulle. Pyyhkäistyään kuonoaan hellästi käpälällään hän jatkoi katsekontaktin pitämstä yllä, jonka ansiosta Toivetassu alkoi sääliä kollia. “Voi sinua. Joudut huolehtimaan poloisesta veljestäsi vaikka hän on selvästi sitä mieltä, että teet väärin kohdellessasi muita… no niin kuin kohtelit ennen”, Toivetassu sanoi ja katui omia sanojaan välittömästi. “Tai siis”, hän soperteli. “Tarkoitin, että olen minäkin sitä mieltä mutta teidän välinne ovat silti hyvät”, kollioppilas hämmentyi itsekin omista sanoistaan eikä hänen tarvinnut edes esittää vaan hän joutui prosessoimaan sanojaan yhtä kauan kuin niiden kuulija. “Unohda ja anteeksi jos olin töykeä”, Toivetassu pahoitteli. “Joo ei mitään”, toinen vastasi yhtä hämillään kuin itse puhuja oli. “Minäpäs menen tästä. Luulisin, että minua kaivataan auttamaan jonnekin taas”, Toivetassu sanoi punastuen turkkinsa alla. Taas hän oli pilannut mahdollisuutensa astua isompaan asemaan muiden kissojen silmissä. “Minunkin täytyy varmaan sitten kiitää taas”, Kaamostassu sanoi ja nyökkäsi hyvästeiksi, kun Toivetassu livahti etsimään tekemistä. Hän kuljeskeli hetken ympäriinsä muttei löytänyt ketään apua tarvitsevaa joten lampsi pentutarhaan vaihtamaan pentutarhan asukien makuualuset. Hän siivosi loppu iltapäivän Mäntyviiksen, Höyhenhallan ja Lumikkoviiksen makuualusia ja haki tilalle uudet. Hän tarjosi vielä apuaan Hehkuaskeleelle mutta sai vastaukseksi kipakan “en tarvitse apuasi juuri nyt” ja lähti oppilaiden pesään vaihtamaan vielä omat ja veljensä makuualuset palveluksena ja kävi sitten jo aikaisin nukkumaan. Hänen päivänsä oli ollut kiireinen ja siitä syystä hän nukahti nopeasti tuoreilla makuualusillaan.
