Yrttitassu
Kirjoittaja: Auroora
Hehkuaskeleen yrtit alkoivat viidentenä päivänä näyttää Yrttitassun mielestä jo aika herkullisilta. Parantajan pesässä oli aivan yhtä tylsää kuin aiempinakin päivinä oli ollut, ja kiusaus käydä hiukan haistelemassa ja maistelemassa yrttivarastojen antimia kävi hänelle koko ajan vaikeammaksi vastustaa. Hehkuaskel oli kerännyt lukuisia kekoja erilaisia siemeniä, marjoja ja kukkien terälehtiä. Niillä kaikilla oli oma tuoksunsa: monet niistä saivat Yrttitassun nyrpistämään nenäänsä, mutta aivan liian useat tuoksuivat hänestä auttamattoman vastustamattomilta. Marjat näyttivät suorastaan herkullisilta ja hän ihmetteli, miksi he eivät yleensä käyttäneet niitä klaanissa ravintona.
Tietysti Yrttitassu ymmärsi, että jotkut niistä olivat kenties haitallisia tai saivat aikaan jonkun ei-toivottavan efektin. Hän oli nähnyt Hehkuaskeleen antavan Pimentovarjolle jonkinlaista rohdosta, kun tämä ei ollut saanut unta. Rohdos oli toiminut ja muutamassa hetkessä varapäällikkö oli simahtanut syvään uneen. Sellaista oppilas ei halunnut. Hän siis yrttien maistelun riskit. Ne eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi suuret kääntääkseen seikkailunhaluisen kollin päätä.
Hehkuaskel oli juuri sopivasti käymässä klaaninvanhimpien luona. Pimentovarjo oli hetki sitten – hänkin Hehkuaskeleen poissaoloa kaiketi hyödyntäen – poistunut pesästä hoitamaan joitain varapäällikön velvollisuuksiaan. Jäljellä olivat vain Yrttitassu ja Myrkkytassu, ja Yrttitassu epäili suuresti, kiinnostaisiko toista oppilasta kieliä hänestä parantajanaaraalle. Kun reitti näytti selvältä, hän hipsi siis yrttivarastoon.
Ensimmäisen Yrttitassu kiinnitti huomionsa sinertäviin marjoihin. Hän haisteli niitä uteliaana. Tuoksu oli makea, mutta samalla hiukan kitkerä. Ei muuta kuin maistamaan. Punaruskea oppilas lipaisi yhden marjan kielelleen ja makusteli sitä mietteliäänä. Ei pahaa, ei ollenkaan pahaa. Tähänhän voisi tottua.
Yrttitassu uskaltautui napsimaan vielä toisen sinertävän marjan, sitten vielä yhden ja lopulta marjojen keko olikin huomattavasti huventunut. *Hupsis.* Hänen olisi ehkä pitänyt hillitä itseään, sillä ensinnäkään hän ei tiennyt, mitä nämä marjat tekivät, toiseksi Hehkuaskel saattaisi tarvita niitä muiden kissojen hoitoon. Kolmanneksi hän varmasti huomaisi nyt jonkun käyneen maistelemassa niitä. Mutta se olisi sen ajan murhe.
Seuraavaksi Yrttitassu iski silmänsä kasaan pieniä, mustia ja pyöreitä siemeniä. Ne eivät tuoksuneet oikein miltään, mutta jokin niiden mitäänsanomattomassa ulkonäössä herätti kollioppilaan kiinnostuksen. Kenties tylsä ulkokuori peitteli jotain sisällään. Hän halusi päästä perille näiden siementen salaisuuksista, joten hän lipaisin rohkeasti kasaa kielelläni. Varmuuden vuoksi Yrttitassu otti niitä suurehkon keon, sillä siemenet olivat niin kovin pieniä. Pettymyksekseen ne eivät maistuneet juuri miltään. Hän maiskutteli niitä hetken suussaan ja nielaisi sitten.
Yhtäkkiä hänen silmäluomensa alkoivat tuntua kumman raskailta. Kummallista, Yrttitassu oli nukkunut aika hyvin viime yönä. Yksi ainoista hyvistä puolista potilaana olemisessa oli se, ettei kukaan herättänyt häntä aamulla, joten tänäänkin hän oli herännyt vasta auringon noustessa huippuunsa. Miksi ihmeessä Yrttitassu siis tunsi olonsa niin kamalan väsyneeksi? Ei kai hän vain ollut maistanut sitä samaa, mitä Pimentovarjo oli käyttänyt unettomuuteensa?
Yrttitassu hoiperteli heikoin jaloin takaisin sammalilleen ja lysähti pehmeälle alustalle. Hän yritti taistella unta vastaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Yrttitassu kokeili väkisin pitää silmiään auki tai yrittää nousta takaisin seisomaan, mutta hänen kehonsa vastusteli itsepäisesti yrityksiä pysyä valveilla. Lopulta oppilas päätti luovuttaa ja vaipui välittömästi syvään uneen.
