Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Siristelin unenpöpperöisenä silmiäni hämärässä sotureiden pesässä. Uni ei maittanut enää samalla tavalla, ja tuskin tulisikaan, kunnes tämä sairausaalto päättyisi. Se niistä päiväunista. Parantajan pesältä kantautuvat kovat yskänpuuskat kantautuivat vaimeina ympäri leiriä. Pesän seinä ei onnistunut eristämään ääntä kokonaan, jos jonkun riistävät yskäisyt eivät ottaneet loppua. Edelleen silmäluomet painavina pakotin itseni ylös sammalvuoteestani ja puikkelehdin vuoteiden välistä ulos leiriaukiolle. Oli erikoista, miten väsynyt sitä pystyi olemaan, muttei kuitenkaan saanut levätyksi. Tavalliseen tapaani jolkottelin tuoresaaliskasalle valikoiden rotevan oloisen kaniinin. Nälkä kurni vatsassani, joten kaipa oli ihan hyvä idea syödä, jotta jaksaisin myöhemmin tehdä tarpeellisen klaanin eteen. Uusia sairastuneita ilmaantui jatkuvasti, eikä sairausaalto tahtonut saada loppua. Mokoma parantajakaan osannut hoitaa hommaansa. Ajatukseni harhaantuivat miettimään, olisiko Tiputassu pärjännyt paremmin vastaavassa tilanteessa. Ainakin hän olisi haistatellut potilaille useaan kertaan ja kironnut itse jokaisen uuden sairastuneen. Haukkasin palasen ateriastani ja hymähdin mielessäni poukkoileville mielikuville. Muistoni Tiputassusta olivat jo alkaneet hiljalleen haalistua, mutta aina silloin tällöin hän palasi mieleeni. Yleensä sitä ei kyllä tapahtunut näin. Yleensä siihen tarvittiin Lehtituulta. Katsahdin tassuihini, ravistelin päätäni ja jatkoin syömistä. Mitä sitä miettimään sellaisia, jotka olisivat tuskin uhranneet ajatustakaan omalle poismenolle. Aloin olemaan puolivälissä kaniinia, kun aloin ajautumaan yhä pidemmälle ajatusteni syövereihin. Olisin jatkanut pidempäänkin, mutta havaitsin valkean tassuparin näköpiirissäni. Kohotin katsettani ja loin tuiman katseen häneen, joka uskalsi ruokarauhaani häiritä. Edessäni seisoi pienikokoinen naaras, joka tapitti minua suurilla tummankeltaisilla silmillään. Hänen kasvoilleen oli piirtynyt liiankin pirteä ilme, enkä voinut kuvitella tästä seuraavan mitään hyvää. Heti ensimmäiseksi sain Huomenkyyhkyltä iloisen tervehdyksen. Nyökkäsin siihen takaisin. Katsoin parhaimmaksi antaa toisen tokaista asiansa ennen kuin itse edes yrittäisin avata suutani.
