Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky nojaili autiolla ystävänsä Ruusutuikkeen pehmeää turkkia vasten ja kikatti hiljaa vanhemman naaraan jutuille. ”Sähkötuho oli yllättävän mukavaa seuraa, vaikka hieman hiljainen olikin! Ja olisit vain nähnyt kuinka juro hän osasi olla! Mutta kaipa hän loppua kohden jopa pehmeni minulle”, Huomenkyyhky nauroi hyväntuulisesti ja läpsäytti harmaaturkkista kissaa iloisesti. Ruusutuike hymyili naaraan puheliaisuudelle ja kuunteli toisen kertomusta uteliaana. ”Aivan, melkein unohdin! Voi minua höpsöä. Olen tutustunut poikaasi Kylmäliekkiin. Hän on hiljainen, mutta mukava! Kävimme kerran yhdessä partiossa, jossa tutustuin häneen! Ja sitten saalistimme metsässä, saimme oravan hänen nopeutensa ansiosta ja kaipa minun kiipeilytaidoillanikin oli osuutta asiaan, vaikka hänen ansiotaan se oli!” Huomenkyyhky kertoi hieman innostuen, hänen häntänsä vispasi innostuksesta. Naaras halusi niin kovin tutustua kolliin paremmin! Toisella vain sattui olemaan oppilas, Tyrskytassu ja hänen aikansa meni varmasti siihen. Milloinkohan hän saisi oman oppilaan? Kenties Kettupennusta? ”Oli mukava rupatella kanssasi Huomenkyyhky, minun pitäisi kuitenkin lähteä tekemään osuuteni soturintehtävistä ja käydä saalistamassa. Riista kun on vielä hieman niukassa”, Ruusutuike pahoitteli lempeään sävyyn ja pukkasi valkokirjokilpikonnan naaraan pystyyn. Huomenkyyhky keräsi ryhtiään ja ravisteli turkkiaan nyökkien. ”Minunkin pitäisi käydä ehkä verryttelemässä- hei! Mitä tuolla tapahtuu?” Huomenkyyhky henkäisi ja osoitti pehmeällä käpälällään oppilasjoukkiota. Ruusutuikekin vilkaisi naaraan osoittamaan suuntaan, mutta kuullessaan jonkun huutavan nimeään, kääntyi pahoittelevasti. ”Ota siitä ihmeessä selvää!” vanhempi naarassoturi huikkasi toiselle leikkisästi. Huomenkyyhky hymyili virkeästi ja lähti loikkimaan kohti kissoja, jotka keskustelivat jostain. Huomenkyyhkyn kasvoilla oli utelias, hyväntahtoinen ja ennen kaikkea aito hymy. Aito kissa, sellainen hän oli.
”Hei rakkahinet kissaystäväiset, mitäs täällä on meneillään?” naaras kyseli suorastaan intohimoisen uteliaana ja katsoi jokaista oppilasta vuorollaan. Huomenkyyhkyn uusin klaanitoveri, Leopardi totesi rennosti että he vaihtoivat kuulumisiaan. Naaraan silmiin syttyi erityisen utelias pilke, hän ei ollutkaan jutellut toiselle ennen. ”Oi! Sinähän taidatkin olla se uusi! Leopardihan se oli?” Huomenkyyhky höpötti toiselle ja väläytti hyväntuulisen hymyn, kun Leopardi suorastaan hymyili. ”Olen Huomenkyyhky ja heh, ei tässä niin fiiniä kissaa tarvitse olla”, Huomenkyyhky hekotti iloisesti, viitaten oppilaan tyylikkään kumarrukseen. ”Vaikka oikein tyylikkään kumarruksen teit!” naaras kuitenkin kehaisi pää kallellaan. Hänen katseensa viipyili sitten Hentotassussa ja Varistassussa. ”Hentotassu, Varistassu! Mitäpä teille sitten kuuluu? Onko Leopardi ollut kiltisti ja opetellut hyvin tavoille?” Huomenkyyhky kysyi suureen ääneen ja vinkkasi sitten silmäänsä. Hän ei ollut kysynyt sopiko oppilaille, että hän liittyisi heidän seuraansa ja istahti sitten hyvin uteliaana heidän viereensä, häntä siististi käpäliensä päällä. Naarassoturin kellertävät silmät uivat iloisuudessa ja uteliaisuudessa, kun hän valmistautui kuuntelemaan oppilaiden juttuja oppilaselämästä.
// Hento, Varis tai Leopardi?
//386 sanaa
