Myrskymahti
Kirjoittaja: Auroora
Myrskymahti käveli tavallista nyrpeämpänä partion mukana. Syynä hänen alaspäin kääntyneille suunpielilleen olisi voinut olla kurja sää: polku oli loskainen ja maa sen alla kauttaaktaan peilijäässä, joten nopeita liikkeitä oli varottava. Syynä olisi myös voinut olla hänen kurniva mahansa; Myrskymahti ei ollut syönyt sitten eilispäivän, sillä riistaa oli niin niukasti. Hän oli ollut nälässä peräti yhden yön!
Mutta ei. Kumpikaan näistä masentavista seikoista ei ollut syynä naaraan happamalle mielialalle. Syynä oli yksinomaan Henkäystähti. Myrskymahti oli uteliaisuuttaan piipahtanut edellisenä päivänä pentutarhalla, ihan vain vilkaisemassa klaanin nuorimpia, vaikkeivät ne hänelle sukua olleetkaan. Hän oli kuullut, että pian edesmenneen Huomenkyyhkyn pennut pääsisivät oppilaiksi, ja pian heidän jälkeensä myös Tuhkajuovan kolme pentua. Myrskymahti ehti innostua tästä tiedosta, sillä varmastihan hän pääsisi yhden mestariksi. Muuta naaras ei ollut sitten soturiksi päästyään toivonutkaan: olisi oikea unelma saada kouluttaa oma oppilas, seurata tämön kehittymistä upeaksi soturiksi! Sitten hän oli muistanut, että tämä oikeus oli häneltä viety. Koska Myrskymahdin isä oli entinen erakko, ei Henkäystähti antanut hänelle oppilasta. Ja sekös Myrskymahtia sapetti. Hänen yksi suurimmista unelmistaan oli noin vain riistetty syystä, johon hän ei voinut edes vaikuttaa. Kuinka epäreilua saattoikaan elämä olla.
